AARTEITA PIHAMAALLA

Nämä hetket, kun vielä on lämpimiä päiviä ja illat jo sumuisia. Kun kesä alkaa olla valmis, muttei vielä luovutakaan syksyn edessä. Kun lehtien lomassa jo punertaa.

Ei aina tarvitse niin kauaskaan lähteä. Mitä jos kulkisi saman polun eri suuntaan? Tai kääntyisi toiseen suuntaan kuin yleensä? Kiertotien varrelta voi löytää jotain uutta, vaikka matka vähän pitenisikin. Joskus kiertämällä vähän kauempaa voi löytää vaikka itsensä.

Luonto on löytöretkeilijän aarreaitta. Joka vuosi vähän erilainen, sato kypsyy hitusen eri aikaan ja marjat menestyvät mikä minäkin vuonna paremmin. Mutta aina se tulee, kesän jälkeen syksy ja talven jälkeen kevät. On aika lohdullista kun on jotakin, jonka varmasti tietää muuten epävarmassa maailmassa.