Joskus ostin matkoilta matkamuistotavaraakin, jolle toisinaan löytyi paikka kotoa ja toisinaan ei niinkään löytynyt. Nykyään hankin jotain pientä käyttötavaraa, paikallista ja sellaista, mistä on iloa pitkäksi aikaa. Ranskasta toin 2010 marseillesaippuaa, jota vieläkin on jäljellä pari palaa.

Viime vuosina olen tuonut reissuilta yhä vähemmän mitään, mutta pari juttua on jäänyt harmittamaan. Venetsiasta olisin kuitenkin halunnut seinälleni karnevaalinaamion, sellaisen ihan oikeasti käsityönä tehdyn. Ja Prahasta olisi voinut jättää t-paidat ostamatta ja tilalle käsityöläisten puodeista jonkin upean marionettinuken. Jospa seuraavalla kerralla!

Ei aina tarvitse niin kauaskaan lähteä. Mitä jos kulkisi saman polun eri suuntaan? Tai kääntyisi toiseen suuntaan kuin yleensä? Kiertotien varrelta voi löytää jotain uutta, vaikka matka vähän pitenisikin. Joskus kiertämällä vähän kauempaa voi löytää vaikka itsensä.

Luonto on löytöretkeilijän aarreaitta. Joka vuosi vähän erilainen, sato kypsyy hitusen eri aikaan ja marjat menestyvät mikä minäkin vuonna paremmin. Mutta aina se tulee, kesän jälkeen syksy ja talven jälkeen kevät. On aika lohdullista kun on jotakin, jonka varmasti tietää muuten epävarmassa maailmassa.