Sumuinen kivinen polku, ylös saakka astella. Vielä vähän matkaa ja pysähdyn. Kilinä kuuluu kertoen vuorten asukkaista, rinteiden vaeltajista. Lempeä lauma samoilee, kellot kauloissansa. Siitä on nyt kymmenen vuotta, Gardajärven matkasta. Se oli minulle ensimmäinen rantaloma! No, eihän Gardan Malcesine ihan perinteinen aurinkolomakohde ehkä ole, mutta hiekkarantaa ja aurinkoa. Ja onhan se etelää.
Ajatella, miten paljon elämästä unohtuu? Miten monta hetkeä, päivää, sanaa ja ajatusta vuosien varrelta unohtuu aivan tuosta vaan. Mutta jotkut hetket kymmenen vuotta sitten muistaa kuin eilisen. Ja usein ne ovat hetkiä matkoilta. Lähdimme kävelemään Malcesinesta ylös vuoren rinnettä, olikohan se kolmantena lomapäivänä. Vaellusreitti muuttui sumuisemmaksi ja sumuisemmaksi, mitä ylemmäs rinnettä kapusi. Ei ihmekään, että vaatteet ja hiukset olivat ihan kosteita. Oltiinhan jo pilvien tasolla. Ylhäältä alkoi kuulua yhä voimakkaampana kellojen kilinä. Siellä lehmät laidunsivat. Jotenkin tämä kohtaaminen kosketti, kun ei arvannut näiden eläinten olevan siellä vastassa. Ja tuli olo, että noin juuri lehmän elämää varmaan kuuluukin elää. Osa noususta mentiin köysiradalla ylös, mutta alas koko matkan jalan. Voi miten mahdottoman kipeiltä jalat tuntuivat muutaman seuraavana päivänä, kun äkikseltään laskeuduttiin jyrkkää polkua koko vuori alas! Haettiin apteekista jotakin salvaa ja seuraavat päivät vietettiin rannalla.
2 Kommentit
Vuorten solassa, vahvan kallion sylissä, voi tuntea matkalle tarkoituksen. Tai elämälle. Kulkea lähemmäs rantaa, ostaa kylästä gelaton ja olla hetkeksi huoleton. Olen käynyt 16 maassa. Se ei ole niin kovin paljoa ja useammassakin haluaisin käydä. Mutta kun se Italia! Rakastuin maahan ensi tapaamisella ja jos tiedän olevan mahdollista lähteä reissuun, ajatukset etsiytyy aina ensimmäiseksi Italiaan. Toisaalta, kun ei mitenkään tarkoituksella kerää maita miksei menisi sinne, missä tuntee viihtyvänsä. Italiasta kirjoittaminen alkoi Venetsialla ja jatkuu nyt alppimaisemilla.
Alpit on hurjan kauniit niin ylhäältä kuin alhaalta käsin. Malcesine valikoitui majapaikaksi suurelta osin hurmaavan keskiaikaisen linnan vuoksi, joka pikkukaupunkia vartioi. Uimarannaltakin on näkymä linnalle. Rannalla on pikkukiviä, ei siis mitään kultaista hienoa hiekkaa. Järven ranta. Miten ihanalta järveen tuntui pulahtaa kuuman päivän jälkeen, kun vesi on aika viileää. Päivät syötiin gelatoa ja iltaisin ravintoloissa kalaa. Viimeisenä iltana kokonainen järvikalan vonkale kannettiin lautasella eteen. Tämä reissu oli minulle tärkeä siksikin, koska kirjoitin ensimmäisen matkajuttuni lehteen juuri täältä. Matkailujuttujen kirjoittaminen on minulle erityisen mieluista ja tuon reissun jälkeen niitä onkin tullut monta lisää. Jos Garda jäi mieleen kutkuttelemaan, Pohjois-Italian helmet on luettavissa kirjoitusportfolioni puolella. Nuo huolettomat päivät Gardalla - niitä ei unohda koskaan. |
BLOGISTATervetuloa matkaseuraksi Etelä-Savoon ja Eurooppaan! Blogissa matkaillaan erityisesti kotimaassa, viivytään unohtumattomien maisemien äärellä, tutustutaan kiehtoviin kulttuurikohteisiin ja luetaan matkakirjallisuutta. Aina ei kovin kauaskaan tarvitse mennä kokeakseen virkistävän paikan ja maiseman. Mitä jos tänään kulkisi tuttuun paikkaan toista polkua? KIRJA TILATTAVISSAARKISTO
marraskuu 2023
INSTAGRAM @ANNEAPHOTOGRAPHY
|