Reilun 4200 asukkaan Svolværia kutsutaan Lofoottien pääkaupungiksi. Satamassa on ankkuroituna purjelaivoja, kalastaja-aluksia ja hulppeita huvijahteja. Täältä voi hypätä valaidenkatselualuksenkin kyytiin. Tällä kertaa jätettiin välistä, Islannissa olen kerran aiemmin bongaillut valaita. Satamassa kellui Hurtigruten -laiva. Laiva seilaa Norjan rannikkoa, 1893 perustettua reittiä pitkin. 

Lofooteilla voi majoittua kuin kalastajat konsanaan. Rorbuet ovat vanhoista kalastajamökeistä matkailukäyttöön otettuja huoneistoja, joissa on keittiö. Vai olisiko vielä jännittävämpää yöpyä majakassa? Norjan historiallisten hotellien ketjuun kuuluu matkailukäyttöön muutettuja majakoita ja historiallisia kartanohotelleja. Ensi kerralla haluan kyllä ehdottomasti majakkaan yöpymään! Kodinomaista B&B majoitustakin on tarjolla käsittämättömän kauniissa  maisemissa. B&B paikat olivat vaan täyteen buukattuja silloin kun varailtiin yösijoja. Norjalaiset itse valitsevat usein hytte- eli mökkimajoituksen lomaillessaan Lofooteilla.

Me yövyimme Svolværissa varsin autenttisissa tunnelmissa rorbussa, ullakkohuoneistossa, joka oli ehkä hitusen liiankin historiallinen. Ei ollut varma, oliko museossa vai hotellissa. :) Ei sen puoleen - pidän museoista. Kattoikkunoista kuului lokkien kirkuna ja harmaat lokinpoikaset tepastelivat pihalla. Kallistahan Norjassa on, emme syöneet ravintoloissa vaan kokkailimme ruuat itse. Silti kauppareissulle tuli hintaa paljon enemmän kuin kotona. Aamupalat kuuluivat moneen yöpymispakettiin, niin silloin pääsi valmiiseen pöytään herkuttelemaan.

Moottoripyöräilijöitä huristeli  reissumme aikaan elokuun 2016 alussa pilvin pimein pitkin Lofoottien kiemuraisia teitä. Syykin selvisi, sillä viisipäiväinen Nordic Harley Days -tapahtuma kokosi Harley-Davidson -prätkien omistajat paikan päälle. Svolvær oli  täpötäynnä kaiken ikäisiä motoristeja kulkupeleineen.

Vaikka päivät kaupungissa olivat mukavia, kaipasin takaisin maaseudulle. Vuorten vierelle, vihreisiin maisemiin, jossa lampaat laiduntavat ikkunan alla.

Pohjois-Norjan kartassa kiemurteleva Lofoottien saariryhmä on vehreiden laaksojen, kalastajakylien ja jylhien vuoristojen vuorottelua. Saaret on aika huikea määränpää luontokokemusten etsijälle. Minä löysin Lofooteilta sellaista rauhaa, jota voi minusta löytää vain kuulaasta pohjolasta. 

Lofooteille etsivät tiensä niin surffarit, kalastajat kuin valassafareille mielivätkin. Mustiin vesipukuihin sonnustautuneet aaltojen metsästäjät ajavat paksurenkaisilla pyörillään rantaan lammasaitausten reunustamaa tietä pitkin. Yövyimme muutaman yön Unstad Arctic Surf -klubilla, jossa saa majapaikan ja ihanan aamupalan. Savustettu kala vie kielen mennessään. Spelttivehnästä leivottua leipä kruunaa aamiaisen.

Ei oikeastaan tarvitse kuin pysähtyä tienvarteen jaloittelemaan, kun jo pääsee suoraan satumaisen luonnon keskelle. Vihreää kaunista simänkantamattomiin, usvaa kiertyneenä vuorten ympärille  kuin pumpuliset kaulahuivit. On helpompia vaelluspolkuja. Sitten on niitä toisia. Reinebringenin vuoriston korkein huippu on 742 metriä merenpinnasta. Sen laelle huimapäisimmät kiipeävät. 

Kalankuivatustelineitä on pystytetty vähän väliä matkan varrelle, nyt ne ovat tyhjillään. Kalastajat voivat Lofooteilla koettaa kalaonneaan puroissa ja jokilaaksoissakin. Katsomme rahtilaivan matkaamista ohitse vuonoa pitkin. Leirintäalueen rannassa, auringon laskiessa.
​
Kun ajaa Reinen suuntaan, johdattaa Fjøsdalenin tunneli 1,6 kilometrin pituisen matkan vuoren uumeniin. Vuorten halki ja meren ali on louhittu tällä matkalla tunneli jos toinenkin. Pian edessä aukenee uinuva pieni kalastajakylä Hamnøy. Kalastajat ovat jo palanneet mereltä satamaan. Reinestä voisi jatkaa vielä Å:hon, tien E10 päätepisteeseen. Me käännymme takaisin päin.

Tuuli tuntuu luissa ja ytimissä. Kääriydyn lämpimään villapaitaan ja sadetta pitävään takkiin. Pienissäkin kaupoissa myydään lankakeriä ja villa-alusvaatteita. Syysmyrskyssä ja talvella tunnelma on varmasti erilainen, kesälläkin luonnonvoimat ovat niin vahvana läsnä. Kävelen Reinen vuoristoista rantatietä. Vuoret nousevat jylhinä pystysuoraan merenpinnasta. Voi kuvitella, miltä revontulet näyttävät heijastuessaan vedestä. Tänne minä haluan palata uudestaan, ihan varmasti, jonakin päivänä minä palaan.

Mikä on sinun vahvoin luontokokemuksesi? Minkä maan luonto puhuttelee sinua erityisesti? Minä taisin löytää omani.