|
Vuoren ja veden välissä, hyvä olla tässäkin. Tervehtiä auringon lämpöä, maistaa sitruunan maun.  Limone sul Gardan pikkuruinen kylä on hurmaava. Ja hurjassa paikassa! Se on rakennettu jännästi Gardajärven ja vuoren väliin, liikoja tiloja ei ole. Mutta se riittää noin tuhannelle asukkaalle. Nimensä mukaan kylässä viljellään sitruunaa ja on siellä jotain muutakin erityistä. Poikkeuksellisen moni kyläläinen elää yli satavuotiaaksi. Vuonna 1979 kylän asukkaiden pitkäikäisyyden salaisuudeksi paljastui geenimuunnos, joka estää sydänsairauksia, tarkemmin valtimoiden kovettumisen. Muunnosta ei mistään muualta ole löytynyt. Kylä on ollut pitkään varsin eristyksissä sijaintinsa vuoksi. Limoneen kulkee veneitä muualta päin Gardaa, ihanaa päästä viettämään päivä tässä viehättävässä paikassa. Ja syömään gelatoa. Sitä on sitruunan makuisenakin, tietenkin. Auringon suloisella lämmöllä kypsyttämiä sitruunoita voi syödä ihan eri tyylillä kuin kaupan kirpakoita vastaavia kotona. Gardajärvestä aamulla nostettua kalaa päällään tuoreita makeita sitruunaviipaleita - voiko parempaa lounasta olla? Aterian päätteeksi tarjoilija saattaa tuoda limoncelloa, sitruunalikööriä, joka tarjoillaan hyvin jäähdytettynä digestiiviksi. Veneen lipuessa takaisin rantaan Malcesinessa Castello Scaligero ottaa meidät taas vastaan. Monte Baldo vuori ja köysirata taustanaan. Taas on uusi pala maailmaa ja Italiaa nähty.             
19 Comments
22/10/2017 16:40:16
Kiitos! Kyllä Limoneen nykyään tiekin kulkee, mutta kätevä oli mennä Malcesinesta venekyydillä. Kylä on melkeinpä vastarannalla järveä, hieman pohjoisempana. Me kävimme tuolla heinäkuun loppupuolella, niin en ihan tiedä säistä tähän aikaan syksystä. Käsittääkseni melko lämmintä vielä tähänkin aikaan! 22/10/2017 21:34:41
Onpas kaunis ja häkellyttävä kylä. Tilaa ei tosiaan turhan paljon vaikuta olevan, näyttää ehkä jopa hitusen ahdistavalta. Mutta samalla kovin romanttiselta! 23/10/2017 08:00:25
Pieni kylä kyllä on, järveltä päin näyttää vielä tiiviimmältä. Paikan päällä ei kaduilla kävely ahtaalta tunnu, toki vuoren seinämä on ihan vieressä. :) 23/10/2017 15:49:14
Mahtavaa! Pitää muistaa sitruunakylä ensi keväänä Italiassa. Rakastan kaikkea sitruunalla höystettyä, kiitos vinkistä. ^_^ 23/10/2017 17:59:30
Mukavaa, että sinulle tuli tästä aiempi reissu mieleen! :) 23/10/2017 20:56:15
Limone on niin suloinen pieni kylä suuren vuoren taskussa <3 Ja ne sitruunat... kunpa samanlaisia saisi täällä kotonakin! 24/10/2017 13:03:49
Niinpä, saisipa samanlaisia sitruunoita täälläkin! Ihana kylä kyllä on. <3 Mietin aina, että olisi mukavaa olla talviaikaan jossakin tällaisessa kylässä, sitten kun matkustuskausi on ohi ja kylä elää omaa elämäänsä. 24/10/2017 19:20:03
Onpa ihastuttavan oloinen kylä! Ja kiehtova tuo geeniperimäjuttu. Olen ehkä joskus lukenut jonkun lehtijutun samasta kylästä... 25/10/2017 21:21:24
Tuo geenijuttu on tosiaankin kiinnostava. Ja ihana pikku kylä on kyllä! <3 26/10/2017 20:49:51
Kylläpä tuolla Garda-järvellä näitä sieviä (ja herkullisia!) kyliä riittää! Voisin asettua tuonne pariksi, tai miksei muutamaksikin päiväksi maistelemaan sitruunajätskiä ja limoncelloa. Se vasta elämää olisi se! :) 27/10/2017 14:00:32
Olisi kyllä mukavaa taas päästä tuonne! Ja kyliä tosiaan riittää, monta on vielä katsastamatta Gardallakin. :) 28/10/2017 04:41:09
Jopas on suloinen pikkukylä, ja millaisella paikalla! Tuolla kelpaisi kyllä viettää päivä limoncelloa maistellen :) 28/10/2017 19:34:17
Kaunis on kaupunki! Ja näyttää hyvin samanlaiselta kuin Sorrento, jossa myös sitruunat kasvoivat ja sitruunajäätelöä myytiin paikan erikoisherkkuna. 30/10/2017 10:48:55
Sorrento onkin itselläni vielä kokematta, varmaan sitruunaa tosiaan viljellään sielläkin. Sisiliassa taas on erityisesti manteli- ja pistaasipähkinäviljelmiä, joista paikallisherkut on tehty. Your comment will be posted after it is approved.
Leave a Reply. |
BLOGISTATervetuloa matkaseuraksi Etelä-Savoon ja Eurooppaan! Blogissa matkaillaan erityisesti kotimaassa, viivytään unohtumattomien maisemien äärellä, tutustutaan kiehtoviin kulttuurikohteisiin ja luetaan matkakirjallisuutta. Aina ei kovin kauaskaan tarvitse mennä kokeakseen virkistävän paikan ja maiseman. Mitä jos tänään kulkisi tutun polun toiseen suuntaan? ARKISTO
January 2022
INSTAGRAM @ANNEAPHOTOGRAPHY
|
RSS Feed