Lento Nizzaan laskeutui kiitoradalle illan hämärtyessä. Suolainen meri-ilma otti vastaan, päivän paahde tuntui vielä. 

Nizzan muistan aina rentona ja värikkäänä kesäkaupunkina. Kerroin jo aiemmin reissuista, mitä teimme Nizzasta käsin. Ezestä, Provencen laventelipelloista ja Gorges du Verdonin kanjoneista. Suurin syy tälle matkalle olikin nähdä Provencen vaaleansiniset ikkunaluukut, violetit pellot silmänkantamattomiin ja vielä siitäkin eteenpäin. Nizza oli mukava kokemus ja hyvä tukikohta reissuille ympäri Rivieraan ja Provencea.

Enkelten lahdelle, Ranskan Rivieralle, matkustavaiset ovat suunnanneet jo 1900-luvun alusta saakka. Nizzan rantakatu Promenade de Anglais on yhdeksän kilometriä pitkä. Se alkaa heti lentokentältä jatkuen rantabulevardina vanhan kaupungin laidalle. Rannalla on vaaleita kiviä ja meri kimaltelee kauniin turkoosina. Majapaikkanamme oli pieni perhehotelli Hotel Villa la Tour, joka on aikanaan toiminut luostarina. Käytävät hotellissa ovat todella kapeita ja ovet narisivat. Tällaista nostalgiaa Ranskassa odottaakin kokevansa!

Liikenne on Nizzassa vauhdikasta, skootterilla ajavia pizzakuskeja on syytä varoa tietä ylittäessään, vaikka kulkeekin suojatietä pitkin. Ranskalaiset tuntuvat suhtautuvan liikenteeseen ja autoihinsa ylipäätään aika huolettomasti, lommoja ja naarmuja on lähestulkoon joka auton puskurissa. Vauhdikkaiden ohiajajien ja kapeiden katujen vuoksi joistain autoista oli sivupeili lähtenyt irti ja monista se repsotti hyvää vauhtia irtoamaisillaan. Kaupungilla on näppärä liikkua raitiovaunulla. Nizzan rantabulevardin tuntumassa samoilen antiikkimarkkinoilla, jolla myös paikalliset ja lähiseudun käsityöläiset myyvät tuotteitaan, kuten hajuvesiä ja mausteita.

Nizzan vanhankaupungin talot ovat italialaishenkisiä, keltaisia, punaisia ja terrakotan värisiä. Maustettuna värikkäin ikkunaluukuin. Kaikenlaisia kukkaruukkuja on ripustettuna parvekkeille tuoden boheemia tunnelmaa kaupunkikuvaan.

Ranskassa on paljon koiria, Keski-Euroopan tapaan koirat ovat tervetulleita kahviloihin ja ravintoloihin. Ranskalaisuus näkyy lemmikkikauppojen hyllyillä kaikenlaisina hajustettuina koirashampoina ja koirien hajuvesinä. Omalle koiralle mukaan lähti pehmolelu ja panta, hajuvedet saivat jäädä ranskalaisille koirille. :)

Ravintoloissa lautaselleen saa kalaa, simpukoita ja äyriäisiä. Pastoja ja pitsaa on myös ja jäätelö maistuu. Sanotaanhan, että Provencessa on 300 aurinkoista päivää vuodessa. Nizza on aika lähellä Italian rajaa, italialaistakin jäätelöä on tarjolla. Herkkukaupoissa myydään suklaata, nugaata ja kaikenlaisia keksejä. Herkuttelemme välipalan ”lettubaarissa”, crêperiessä.

Aamupalapöydässä on croisantteja, makeina ja suolaisina versioina niitäkin. Ranskalaiset hakevat aamuisin tuoreet leivät boulangeriesta, leipäkaupasta. Niinpä patonki kainalossa kulkevia ranskalaisia näkyy kaduilla. Lihat haetaan tuoreena lihakaupasta. Rantabulevardin kyljessä olevalla torilla paikalliset vaihtavat kuulumiset ja hankkivat samalla tuoreet ainekset keittiöihinsä. Huomaa, mihin ranskalainen keittiö perustuu. Tuoreisiin mutkattomiin raaka-aineisiin.

Nizzassa voi hypätä bussiin ja matkata pieneen hurmaavaan Ezen vuoristokylään. Mukulakivikujia ylöspäin kavutessa ihastelen kaunista linnoituskylää. Matkan varrella kaktukset kuiskailevat ja purppuranpunaiset kukkaköynnökset kiipeilevät seiniä pitkin.

Vihdoin saan eteeni crêpen, tuon ihanan ranskalaisen lettusen. Ohuin pitsireunoin ja kermavaahdoin, nokare jäätelöä päällä. Alhaalla kimmeltää syvänsininen meri, kivisten kujien varrella pikkuputiikkien ikkunoissa on kaikenlaista. Ostan valkoisen puuvillaisen paitapuseron, seuraavaan aurinkoiseen päivään Ranskan Rivieralla.

Ezessä on ihana tunnelma ja se on yksi suloisimpia kyliä, joissa olen käynyt. Sen kiireettömyys on sitä, mitä Ranskan pikkukylistä haluaakin löytää. Palaamme illan tullen Nizzaan, suolainen kuuma meri-ilma on kaupungissa vastassa. Ihana hetki, tänään oli hyvä päivä.