TEEKATTAUS PUNAISESSA BUSSISSA JA MUSEOIDEN AARTEET

Keväällä toukokuun alussa kävimme neljän päivän lomalla Lontoossa. Reissu oli minulle ensimmäinen tutustuminen kaupunkiin ja samalla pitkäaikaisen unelman toteutuminen. Muutamassa päivässä ei toki ehtinyt nähdä kuin tärkeimmät ja siksi emme buukanneetkaan liikoja ohjelmanumeroita.
​
​Olimme kuitenkin varanneet jo kotona elämyksen, Brigit's Bakeryn Afternoon Tea -kiertoajelun ja teehetken. Se oli todella kiva kokemus! Vanha kaksikerroksinen bussi oli muutettu teehuoneeksi, jo kyytiin astuttaessa musiikki soi bussissa ja menimme varaamaamme pöytään toiseen kerrokseen omille paikoillemme. Pöytään oli katettu valmiiksi leivokset ja teet tarjoiltiin, kunhan bussi lähti liikkeelle. Tuntui, että meistä pidettiin huolta heti kyytiin noustuamme ja tarjoilija kysyi huomatessaan meidän ottavan kuvia kattauksesta, että haluammeko hänen ottavan kuvan koko seurueestamme. Tuollainen huomioiminen lämmittää aina mieltä. Sitten lähdettiin liikkeelle ja teetarjoilun edetessä myös skonssit, pikkuruiset hillopurkit ja kermavaahto, tarjoiltiin rottinkikoreista. Kahviakin sai halutessaan, vaikka olikin teeajelu. Ajelu kesti puolitoista tuntia, eli aivan mukavasti näki samalla kaupunkia herkuttelun lomassa.

Teebussiajelun lisäksi meillä oli liput varattuna Natural History Museumiin ja British Museumiin. Niissä kannatti kyllä käydä ruuhkasta huolimatta ja erityisen antoisaa oli tutkia ikonisten  museoiden kokoelmia meidän kahden koululaisen kanssa. Erityisesti pidin Natural History Museumin mineraalien ja malmien osastosta, jossa oli nähtävillä (Minecraftistakin tuttua!) louhimatonta emeraldia ja muitakin kiinnostavia juttuja. Myös museon pihalla oli kiinnostavaa katsottavaa ja tietenkin jo museorakennus oli näyttävä. British Museumin kellonäyttely taas oli kiehtova, etenkin laivan muotoon tehty kello oli hieno. Toki Egyptin osasto pysyvien näyttelyiden puolelta oli kiehtova.

Majapaikkamme oli Byron Hotel, josta oli lyhyt matka Hyde Parkiin ja kävelimmekin laajassa ja vehreässä puistossa päivittäin. Puistossa oli paljon kukkivia puita, joita en kyllä kaikkia tunnistanut, ja ilmeisesti siitepölyaika yhdistettynä katupölyyn, tuuleen ja muutenkin kuivaan ajanjaksoon aiheutti sen, että vaikka minulla ei ole suuremmin siitepölyallergioita, muutaman kerran kaupungilla kävellessä meni pölyt henkeen niin, että vesipullo oli välttämätön seuralainen. 

Yllätyin, kun mietin mikä rakennus reissulla oli itselleni lopulta vaikuttavin kokemus, niin kyllä se vain oli ehdottomasti Big Benin kellotorni, joka alkoi soittaa tasatuntista heleästi soivaa melodiaansa kävellessämme toiselta puolelta jokea siltaa pitkin kohti kellotornia. Näimme Big Benin vasta reissun loppupuolella. Lapset halusivat nähdä pilvenpiirtäjiä ja olimmekin käyneet juuri London Cityn puolella, jossa niitä näkyi. Samalla palasimme Borough Marketin ruokakojujen ääreltä, jossa söimme Black Pigin, olikohan se nyt parmesaani-nyhtöpossu-patongin ja tietenkin klassisen Fish&Chips -annoksen. Borough Market oli tosi tunnelmallinen sijaitessaan junaradan alla. 

​Ihmeen paljon ehtii muutamassakin päivässä nähdä ja kokea. Ainut, mitä ei ehditty, oli käydä Tower Bridgellä, näimme näyttävän riippusillan kyllä kauempana joen vartta kävellessä. Mutta jääpä sitten seuraavalle reissulle se, samoin Notting Hillin alue ja Portobello Road Market, niille ei ehditty. Myös kirjakauppoja olisi ollut mukava koluta läpi enemmän ja ihan vain kävellä ympäriinsä, joka on kaupunkilomilla minusta lopulta parasta. Tietenkin on vaikeaakin nähdä eriarvoisuutta, kaupungilla nukkuvia ihmisiä ja muutenkin luokkaeroja, jotka olivat niin selvästi nähtävillä. Kaupungin tunnelma ja todella mukavat ihmiset jäivät kuitenkin kaikesta päällimmäisenä mieleen.