Olen jo pitkään halunnut päästä käymään Elimäellä sijaitsevassa Suomen mittakaavassa vanhassa ja laajassa puulajipuistossa, Mustila Arboretumissa. Puistossa on yli 100 havupuulajia ja lehtipuulajikkeita pari sataa erilaista. Puiston on perustanut vuonna 1902 valtioneuvos A. F. Tigerstedt.  Puistossa on myös kahvila ja lisäksi taimimyyntiä, eli kasveja saa mukaan kotipihallekin.

Pääsyliput ja jäätelöt ostettiin siis reissun kärkeen tunnelmallisesta kahvilarakennuksesta. Puistossa on eripituisia reittejä ja kävelimme tuon lyhimmän eli alppiruusureitin. Se olikin vallan sopiva hellepäivään. Alppiruusut olivat kyllä jo kukkineet, mutta metsäpolut vanhojen puiden lomassa olivat silti tunnelmallisia ja salaperäisiäkin. Varmasti alppiruusujen kukinta-aikaan reitti olisi ollut vielä vaikuttavampi ja värikkäämpi. Syysruskan voi kuvitella myös näyttävän upealta puistossa.

Pohjois-Amerikkalaisia douglaskuusia oli polun varrella paljon ja ne ovat kyllä tosiaankin isoja puita. Myös monet japanilaiset puulajikkeet viehättivät. Reitin loppupäässä kahvilarakennuksen lähettyvillä oli kaikenlaisia puusta veistettyjä patsaita. Joskus kinnostaa käydä uudestaan täällä ja kävellä joku pidempi reitti.

Kesän reissut suuntautuivat tällä kertaa kaakon suuntaan, joista tässä ensimmäisenä Ruotsinpyhtäällä sijaitseva Strömforsin ruukkialue. Teollisuushistoria kiehtoo minua, joten tällaisissa kohteissa on aina mukavaa vierailla.

Vanhoilla teollisuusalueilla on ihan oma tunnelmansa ja käsityöläisten pajat ja myymälät sopivat hyvin nykyaikana tällaisiin miljöisiin. Piti tietysti ottaa valokuva, jossa aivan rannan reunalla keikkuvat talot heijastuvat veden pintaan. Selvisi että talo, jossa Strömforsin ruukin tunnusomainen korkea torni on, onkin ollut paloasema ja tornissa on ollut ripustettuna paloletkuja. En toisaalta ollut tätä miettinytkään, mutta kiva lisätieto silti. 

Ravintolat olivat enimmäkseen kiinni vierailupäivänämme, mutta purtavaa löytyi sentään kuitenkin. Pajamuseoon tutustuminen oli ilmainen ja työkoneissa riitti ihmettelemistä pienillä matkalaisilla.​ Alueella järjestetään erilaisia tapahtumia ja muutakin toimintaa, mutta itse nykyään pidän eniten paikkoihin tutustumisesta oman porukan tahtiin rauhassa, ei tarvitse olla mitään erityistä tapahtumaa. Ihan muutenkin, ei vain koronan vuoksi. Ruukkikylissä ja vanhoilla puutaloalueilla muutenkin etenkin erilaiset ikkunat ja ikkunanpuitteet kiehtovat minua arkkitehtuurissa. Muitakin ruukkialueita täytyy ottaa ehdottomasti reissulistalle!