KATTOTERASSILLA TAORMINASSA

Sinisen meren tuolle puolen, rantoja pitkin, kylään vuoren rinteille. Sinne ajatukseni karkaavat, pakkasaamuna.

Saavuimme Taorminaan illalla, oli aika myöhä jo. Pikkubussin takakontissa hotellien mukaan lajitellut matkalaukut olivat menneet väärään järjestykseen. Kuljettaja rysäytti matkalaukun nenämme eteen. Prego!

Kirjoittauduimme sisään hotelliin ja aulan signora kehotti meitä viemään matkatavarat kipinkapin huoneeseen ja saapumaan illalliselle kattoterassille. Miten ihanaa, kun tuli valittua hotellissa puolihoito ja matka Taorminaan alkoi näin ihanasti. Etenkin, kun olimme ensimmäistä kertaa pienen lapsen kanssa matkalla, juuri yksi vuotta täyttäneen esikoisemme kanssa.

Kattoterassilla soi musiikki, pöydillä loistivat kynttilät ja kattaus oli levitetty valkoiselle pöytäliinalle. Hotelli Siriuksen tarjoilijat tiedustelivat kohteliaasti, mitä haluaisimme syödä. Muina päivinä illallisvaihtoehdot valittiin aamupalalla listalta kolmesta vaihtoehdosta valmiiksi iltaa varten. En muista mitä ensimmäisenä iltana valitsimme, ainakin ruoka oli hurjan hyvää. Puolet makua, puolet ystävällisyyttä. Sitä, että tarjoilijat ojensivat annokset lautasillemme hopeavadeilta. Jaa mitäkö saisi olla jälkiruuaksi? Gelato, gelato, grazie. Kaikessa hässäkässä lapsen juomapullo oli hävinnyt johonkin, käänsimme illalla huoneen ylösalaisin etsien sitä laukuista, kasseista ja ties mistä. Tarjoilija toi pullon aamiaisella pöytäämme, se oli viettänyt yön hotellin keittiössä jääkaapissa unohduttuaan meiltä illalla pöydälle. 

Minulle tärkeä matkakokemus on kun majapaikassa tunnen, että minusta pidetään huolta ja että ollaan kohteliaita, kun olen tullut tänne asti vieraaksi. Sisiliassa oli niin helppoa olla matkalla lapsen kanssa! Meidät huomioitiin ystävällisesti, eikä kukaan ihmetellyt, miten nyt näin pienen lapsen kanssa olette tänne lähteneet. Koska tähänkin joskus törmää. Valitettavasti suomalaisen matkanjärjestäjän suunnalta on tullut joskus pitkiä silmäyksiä kantorepussa olevan pikkuisen suuntaan. Sellaisia, että mitenhän nyt pärjäätte ja onkohan teistä ylimääräistä vaivaa meille. Hotellissamme siivoojat petasivat joka päivä lapsen matkasängynkin ja asettelivat pehmolelut suloisesti tyynylle. Kohteliaisuus oli sitäkin, että yhdellä illallisella lapsi oli rauhattomampi eikä malttanut istua pöydässä, joten vuorotellen söimme ja heijailimme häntä. Silloin tarjoilijat olivat tilanteen tasalla ja toivat kuvun mieheni annoksen päälle, jottei se ehtisi jäähtyä. Enpä ole tuollaiseen huomioimiseen törmännyt Suomessa.

Taormina on hurmaava pikkukaupunki. Goottilaisen palatsin edessä käy vilinä, pääkatu Corso Unberton varrella putiikkeja ja gelaterioita on vieri vieressä. Kiipeäminen vanhalle amfiteatterille ja tähysteleminen Etnan suuntaan tuo mieleen seudun kreikkalaisen historian. Taorminassa korkeuseroja riittää, onhan kaupunki rakennettu rinteeseen. Niistä kantorepulla selvittiin vallan hyvin. 

Sisilia oli ihana kokemus! Hotelli oli aivan huippu. Muistan ikuisesti pitkät illalliset hämärtyvällä kattoterassilla suloisen lämpimän päivän jälkeen. Ja siestat omassa huoneessamme päiväuniaikaan, kun istuimme terassilla lukien kirjoja ja katsellen merelle. Saimme pitää huoneen lähtöpäivänä lapsen takia pari tuntia pitempään, kun paluulento oli myöhään illalla. Pikkuinen ehti nukkua päiväunet vielä huoneessa. Lentomatka olikin melko haasteellinen, kun ei koko neljässä tunnissa maltettu nukkua yhtään.

Jos jäi olo, että haluaisit lukea lisää Sisiliasta, täällä aiemmin kesällä Ilta-Sanomiin kirjoittamani matkajuttu Sisiliasta.