Sana sanalta, sivu sivulta. Kirja vie kauemmas vuorille, alppijärvien rannoille. Kerroin edellisessä postauksessa Tirolista, nyt palataan takaisin Saksan kiemuraisille alppiteille. Suuntana on Walt Disneyn Prinsessa Ruususen linnan esikuvana ollut Schloss Neuschwanstein. Satumainen linna on Baijerin kuninkaan Ludvig II rakennuttama ja se on valmistunut vuonna 1892. Alueella on paljon muitakin Ludvigin aikaansaannoksia, hän rakennutti aikanaan Baijeriin kolme linnaa. Toisessa vähän kauempana olevassa ja hyvin erityylisessä linnassa poikkesimme seuraavana päivänä, se oli Linderhofin ranskalaistyylinen linna. Tuossa linnassa oli kuorrutetta kerrassaan, suihkulähteet pulppusivat pihalla, suuri puutarha avautui linnan edustalle eikä kultauksissa oltu säästelty.
Mutta nyt takaisin Neuschwanstainiin. :) Linna on edelleen Saksan suosituimpia nähtävyyksiä ja paikalle saavuttaessa olivat parkkipaikat aivan täpösen täynnä autoja. Tänne jos johonkin on syytä varata aikaa, koska sitä menee! Ensin jonottaessa lippuja, seuraavaksi vartoessa hevosvossikkakyytiä ylös linnalle ja lopuksi opastetun kierroksen alkamista. Ainakin jos paikan päällä käy heinäkuun lopussa, mutta tästä reissusta on tosiaan aikaa enkä tiedä toimiiko käytännöt samalla tavalla. Matka hevosvaunujen kyydissä istuen, pitkin jyrkkää kiemurtelevaa rinnettä linnan pihalle kaartaen, oli kyllä hurmaava! Näin linnaan on kuljettu aikoinaankin. Kun linnassa oli aikamme kierrelty oppaan johdolla, kävelimme rinnettä alas takaisin parkkipaikalle. Sinertävä ilta alkoi saapua vuorten ylle, kirkkaasti kimmeltävä alppijärvi hohti laskeutuvan auringon säteissä. Meillä ei ollut majapaikkaa varattuna, vaan luotimme tuuriin, että jostakin B&B majatalosta löytyy yöksi huone. Ja löytyikin! Ihana talo hiljaisten peltojen keskellä, nukuin kuin tukki tuolla vanhan rouvan emännöimässä majatalossa, sen ullakkohuoneessa. Rouva tarjoili aamupalan alakerrassa auringon herätessä samoihin aikoihin. Marmeladia paahtoleivälle, tuoreita hedelmiä lautasella. Tuli aika hypätä rattiin ja lähteä takaisin suurkaupungin vilinää kohti, Munchenin lentokentälle. Piti palauttaa vuokra-auto ja suunnata takaisin kotiin alppikukkasin koristeltu huivi ja Neuschwasnteinista ostettu linnaminiatyyri matkalaukussa. Onneksi kotonakin voi virittyä Alppien tunnelmaan. : ) Mainitsin jo aiemmin, että luen mielelläni saksalaista kirjallisuutta. Erityisesti kertomuksia, joiden miljöönä ovat nuo alppiparantolat, joihin keuhkosairaat kokoontuivat hengittämään parantavaa vuoristoilmaa ja joissa muodostuu aivan oma seurapiirielämänsä. Thomas Mannin Taikavuori on kenties kaikkien aikojen lempikirjani. Löysin kirpputorilta kerran Hermann Hosterin Alppiparantolan, joka vaikuttaa myös hyvältä tarinalta vaikken kovin pitkällä vielä olekaan lukemisessa. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran 1937. Nyt tuli niin ikävä tuonne, että täytyy tiedustella oletteko te käyneet Neuschwansteinissa hiljattain? Onko ihania majataloja edelleen paljon Baijerissa ja löytyykö joka kylästä autokauppa?
0 Kommentit
Käkikellot tikittivät ikkunoissa. Tyttö on maalannut kasvonsa metallivärein. Esittäen patsasta hiljaa hievahtamatta, hän on ihmisvilinässä paikoillaan. Kävelemme Inn-joen reunaa pitkin keskikaupungin suuntaan. Pysähdymme kahvilaan tilaamaan leivokset ja pikkuruiset kahvikupposet. Innsbruckiin ja muutenkin Tirolin ja Saksan puolella Baijerin kyliin ja kaupunkeihin tuo ihan oman äänimaisemansa kirkon kellot, jotka soivat tasatunnein ja puolitunneinkin kerran. Tuntuu oikeastaan, että koko ajan ne soivat. :D Niistä tulee ihan oma tunnelmansa ja on mukavaa herätä kirkonkellojen soittoon. Maaseudulla ajellessa pienissäkin kylissä talojen keskellä kohoava kirkontorni kiinnittää ensimmäiseksi katseen laaksossa.
Näin blogini puolivuotissynttäreiden kunniaksi muistelen minulle tärkeää matkaa, joka oli itselleni aikoinaan ovi Eurooppaan. Näistä hetkistä on jo niin kauan, ettei minulla ollut omaa kameraakaan tuolloin. Lainasin matkalle kameran ja onneksi on olemassa muutama kuvamuisto. Digikamerat tekivät silloin 2005 tuloaan ja nämä ovat jo digikameralla otettuja kuvia. Lensimme Saksan puolelle Muncheniin ja sieltä ajoimme ensin Innsbruckiin. Alempana kuvassa tuo matkareittimme Google Mapsista. Itävallasta matka jatkui takaisin Saksan puolelle Baijeriin, siitä kerron seuraavassa postauksessa. Itävalta on maa, jonne olen tämän reissun jälkeen kaivannut yhä uudestaan, mutta kuitenkaan sinne ei ole tullut varattua uutta matkaa. Innsbruck on tunnelmallinen, koristeellinen ja hieno kaupunki, siellä on menneen maailman tuntua. Se on varmasti hieno talviasussaankin lumen peittäessä kaupunkia reunustavia vuorenhuippuja. Itävallassa haluaisin käydä erityisesti Salzburgissa. Huokailin jo tuolloin tienviittoja ohittaessa, että siellä se Salzburg olisi niin lähellä jo. Itävallassa on myös linnoja, niinkuin naapurissa Saksassakin, joita mieluusti koluaisin. Parasta Itävallassa on Alpit, nyt ja aina. Ja ne vuoristolaaksot alppikylineen, jotka tulevat näkyviin kiemurtelevaa tietä ajaessa. Ilma on raikasta eikä kellään ole niin mahdoton kiire. Itävaltalaiset ovat mukavia, kohteiliaita ja ystävällisiä. Minusta hieman rennompia kuin saksalaiset. Ajelimme vuokra-autolla, joten maaseutua näki mukavasti. Huoltoasemille pysähdyttiin ostaman sämpylöitä, juustoa ja hyvää suklaata, jota karkkihyllyt olivatkin täynnä. Oletteko te tehneet roadtrippejä Itävaltaan tai muuten käyneet vaikka Salzburgissa? Olisi kiva lukea teidän tarinoita, koska näihin maisemiin haluan joskus uudelleen. <3 |
BLOGISTATervetuloa matkaseuraksi Etelä-Savoon ja Eurooppaan! Blogissa matkaillaan erityisesti kotimaassa, viivytään unohtumattomien maisemien äärellä, tutustutaan kiehtoviin kulttuurikohteisiin ja luetaan matkakirjallisuutta. Aina ei kovin kauaskaan tarvitse mennä kokeakseen virkistävän paikan ja maiseman. Mitä jos tänään kulkisi tuttuun paikkaan toista polkua? KIRJA TILATTAVISSAARKISTO
maaliskuu 2024
INSTAGRAM @ANNEAPHOTOGRAPHY
|
Copyright ⓒ Anne A. Photography 2024 |
SEURAILETKO JO?
|