Niin kai vaan on, että on käytävä kauempana, jotta voisi nähdä lähelle. Olen kotoisin Etelä-Savosta, jonka kauneuteen havahduin uudestaan kunnolla ja toden teolla vasta nyt 14 muualla asutun ja matkustellun vuoden jälkeen. Esittelen pari lempipitsikartanomiljöötäni Mikkelistä, Kenkäveron ja Tertin kartanon. Näiden vaaleanpunaisten kartanoiden pihat ovat kuin luotuja huolettomaan samoilemiseen kesäpäivänä. Kuvat ovat parin kesän takaa, toivoisin pääseväni tänä kesänä uudestaan näihin upeisiin savolaisiin pihapiireihin!

Kenkävero on pappilamiljöö ja se toimi pappilana 1969 asti. Papit ovat asuneet paikalla peräti 1400-luvulta lähtien. Valkoisten pylväiden lomassa astellessa voi kuvitella elämää menneinä aikoina, kuinka kahvia on siemailtu posliinikupeista ja pohdittu niin taivaan kuin maankin asioita. Nytkin Kenkäverossa voi viettää kahvihetken tai nauttia lähiruokamenusta. En kyllä viimeksi käynyt syömässä tuolla, ensi kerralla sitten.

Tertin kartano on toinen lempipaikkani Mikkelissä. Kartanon pihapiirissä on niin monta ihanaa juttua, ettei tiedä mistä aloittaisi. Pihalle saavuttaessa vastassa on tunnelmallinen musiikki, joka kantautuu korviin kutsuen unohtamaan kiireen ja murheet muualle. Ottamaan rennommin, uneksimaan hetken aikaa. Ruoka Tertin Kartanossa on mahtavaa, otti sitten hiukopalakseen muikkuleivän tai marenkipiirakan, jotka kummatkin on koristeltu syötävin kukin ja villiyrtein. Puodissa on kivoja paikallisia tuotteita ja kauempana pihan reunalla on ainakin muutamana kesänä ollut hurmaava vintagepuoti, jonka ullakolla on myynnissä vintagevaatteita ja asusteita ja alakerrassa uusia vintagehenkisiä vaatteita ja tavaroita. 

Mitä jos tänä kesänä lähtisi tutkimaan kotimaata luonnonkauniisiin ja historiallisiin järvimaisemiin Etelä-Savoon?

Yyterin hiekkarannat jäivät taakse, Porissa kävimme vielä Kallon majakalla, jossa merielämää pääsee tunnelmoimaan aika kätevästi. Tämän majakan pihaan asti voi ajaa nimittäin autolla. Samoilin majakan ympäristössä ja istuin penkillä katselemassa aaltoja. Kävelin aallonmurtajien reunaa,  toisella puolella niemeä näkyi Porin rahtilaivasatama. Valkoposkihanhet seuranani katselin kaukana kohoavia satamanostureita. Nousimme autoon ja sileät rantakalliot jäivät taakse.

Jatkoimme matkaa Kristiinankaupunkiin, jossa oli tarkoitus olla pari yötä. Kristiinankaupunki tuntui heti mukavalta paikalta. Majapaikka oli ihana ja varasimme heti kolmannenkin yön samasta paikasta. Kristiinankaupunkiin saavuttiin pitkää siltaa pitkin ja jotenkin olo oli kuin ulkomailla, Ruotsissa ehkä. Tästä kaupungista minulla ei ollut mitään tietoa etukäteen. Kristiinankaupunki pieni reilun 6000 asukkaan kaupunki. Kaupungin tarina ulottuu 1600-luvulle ja tallella on vielä joitakin tuon ajan talojakin. Kissanpiiskaajankuja on hyvin kapea katu ja kävelimme sitä pitkin rannalle. Ostin kaupungilta mansikoita ja ihailin kangaskaupan pitsikankaita. Mattomyyjän kauniit kotimaiset matot kiinnostivat myös, niin harvoin kotimaassa kudottuja mattoja tulee missään vastaan.

Jätimme haikein mielin Kristiinankaupungin taakse, oli kiva huilata muutama päivä ajamisesta. Vaasassa suuntasimme syönnin jälkeen Raippaluodon sillalle. Se on Suomen pisin silta, yli kilometrin pituinen. Jatkoimme matkaa illaksi hotelliin Kokkolaan. Matkan varrella oli Klemetsin talot, joka on harvinaisen hyvin säilynyt pohjalaistalon pihapiiri kaksikerrosikkunoineen.  Kokkolassakin on hyvin säilynyt vanha kaupunki Neristan, jota katselimme vain auton ikkunasta. Kokkolasta olin aikaisemmin tutkinut, että sieltä pääsisi Tankarin majakalle, joka olisi varmasti hieno paikka käydä ulkosaaristossa. Tuolla kertaa meriretki kuitenkin jäi tekemättä. Matkasimme Lohtajan hiekkarannoille viettämään viimeisen matkapäivän piknikkiä ja saamaan vielä hiekkaa varpaisiin. Alunperin suunnittelimme matkan jatkuvan vielä Kalajoelle, mutta päätimme viettää viimeisen aamupäivän tuolla rauhallisemmalla hiekkarannalla. Reilun viikon pituinen reissu alkoi lähestyä viimeisiä maisemiaan, korkeita pohjalaistaloja, peltoja ja lopulta tuttuja Keski-Suomen seutuja. Illalla olimme taas Jyväskylässä, monta maisemaa ja merituulen tuoksua rikkaampana. Illalla kotona nukahtaessa kuuli vielä meren aaltojen äänen.