Merimatkoilla minulle tärkeintä on yleensä itse matkan tekeminen, ei niinkään määränpää.  Se mitä näkee laivan kannelta, ohi lipuvia saaria ja suloisia huviloita tai hylättyjä harmaantuneita mökkejä. Suomenlinnan silhuetti, joka jää hiljalleen taakse. Muita laivoja seilaamassa kohti satamia. Sisämaan asukkina merta odottaa sen itsensä takia, meren tuulen ja tuoksun vuoksi.

Tukholma on jäänyt minulle vähän vieraaksi kaupungiksi, olen siellä toki vain kolme kertaa lyhyesti käynyt. Olen muutenkin vieraantunut kaupungeista ja viihdyn mieluummin pienemmissä paikoissa. Tuntuu, että on tullut vähän allergiseksi kiireentunnulle, joka kaupungeissa yleensä väistämättä on. Tukholmassa Vasa-museo oli lapsena minulle sykähdyttävä paikka, niin jännä ja muistikuvat sieltä ovat hienot. Vasa-museoon haluaisin uudestaan näin aikuisemmalla iällä ja viedä omat lapsetkin sinne. Laivan hylky on niin hieno ja näytteilleasettelu hämärässä museossa hyvin toteutettu.

Vanhan kaupungin katuja on mukava kävellä, tietenkin. Kyllähän kuninkaanlinnan vahdinvaihto ja kullatut portinpielet tuovat Tukholman luonteeseen sitä jotain erityistä hehkua. Parasta sittenkin on kiireettömät hetket kahviloissa katsellen ohikulkijoiden askeleita, ennen kuin laivat lähtevät paluumatkalle.

Porvoon vanhassa kaupungissa voisi kävellä ja kierrellä tunteja. Raatihuone on myös hieno. Se on Suomen vanhin, rakennettu 1764 ja toimii Porvoon museon näyttelytilana. Esineistö vie valtiopäivien tunnelmaan ja päivittäiseen elämään, jota kaupungissa on 1700-luvulla eletty.

Olin kerran käymässä Porvoossa kesällä ja sattumalta päädyimme hyppäämään jokiristelyn kyytiin. Risteilyveneet lähtevät Porvoon satamasta ja uiskentelevat pitkin Porvoonjokea. Oli kiva nähdä kaupunkia vedeltä käsinkin. 300 vuotta vanhat ranta-aitat lipuivat ohi ja opas kertoi paljon uusia juttuja kaupungista. Olisi mukavaa tehdä joskus pitempi risteily saaristoon ja merelle asti Porvoosta käsin, myös Helsinkiin kulkee reittilaivoja kesäaikaan.