Tykästyin kovasti Sisiliaan pari vuotta sitten. Sen väreihin ja makuihin. Tunnelmaan, joka tulee vastaan jo lentokentällä, jatkuen meren rantaan ja pizzerioiden puu-uuneihin. Sisiliassa on aika erilaista kuin Pohjois-Italiassa. Luonto on toisenlainen kasvillisuusvyöhykkeen mukaisesti, ruuissa ja kulttuurissa on ripaus etelää. Gelatoa ja pizzaa saa toki täälläkin.

Etnan hedelmällisillä rinteillä viljellyt pistaasipähkinät maistuvat hurmaavissa leivoksissa. Eräästä leivospuodista sai ihastuttavia rapeita pistaasipähkinärouheella päällystettyjä mantelikeksejä. Olen aivan hullunan pistaasipähkinään, joten Sisilia on vallan paratiisi minulle. Nyt tulikin mieleen vihreä pistaasigelato. Sisilian reissun jälkeen olin aivan pulassa tämän pistaasihullutukseni kanssa, olen maistanut kaikki mahdolliset Suomessa italialaisena jäätelönä mainostettujen valmistajien pistaasijäätelöt, mutta ei mikään maistunut samalta tai edes lähellekään samalta. Mutta sitten! Keväällä Lidlissä myytiin jäätelöä, joka oli sisilialaisista pistaaseista Italiassa valmistettua ja se maistui minusta aivan samalta kuin paikan päällä. Lievitystä Italian kaipuuseen löytyi sittenkin!

Sisilia on Italian itsehallintoalue. Saarella on pitkät perinteet matkailussa, siellä tunsikin olevansa aidosti ja sydämellisesti tervetullut. Keramiikkapuodeissa posliiniastiat oli koristeltu värikkäin kuvioin. Niissä näkyy aavistus menneisyydestä, jolloin saarta hallitsivat kreikkalaiset ja arabit. ​Kulttuurissa voi aistia ripauksen Afrikkaakin, Tunisia on meren takana. Lautaselleen Sisiliassa saa rapuravioleja, miekkakalaa ja mustekalaa. Mustekalaa en kyllä maistanut, miekkakalaa söin monellakin tavalla valmistettuna. Ja Pizza Margherita - se oli täydellistä.

Mainitsin aiemmin, että tuon reissuilta kotiin usein jotakin paikallista ja mahdollisimman hyödyllistä. Välillä en tuo mitään. Haluan kuitenkin aina tutustua paikalliseen käsityöläiskulttuuriin. Ranska-postauksessa kerroin kauniista ja ihanaisista Marseille-saippuoista, joita minulla vieläkin on pari palaa jäljellä. Minusta paras tuliainen on tällainen pitkään kestävä juttu, joka tuo matkan hetket pitkään mieleen ja on vieläpä käyttötavaraa.

Gardajärvellä ihastuin italialaiseen käsityöhön astioiden muodossa. Näitä tomaatti- ja oliivikoristein somistettuja posliinikulhoja ja -lautasia kuskattiin matkalaukussa mukana aika monta, ei nyt ihan astiastoa sentään! Yksi marja-aiheinen kulho on harmillisesti hajonnut, muut ovat edelleen ahkerassa käytössä. Gardajärven reissustani on jo sen verran aikaa, että onkohan näitä samoja astioita edelleen siellä.

Hankin myös pari oliivipuusta veistettyä coctailtikkua. Oliivipuu tuntuu mukavalta materiaalilta, voisi hankkia jotain muitakin siitä valmistettuja keittiövälineitä. Käsityöläisyys tuntuu voivan aika hyvin Italiassa. Ainakin nahkatuotteet ovat huippulaatua käsityöläispuodeissa. Taidokkaita puuesineitä vilahti Rivan postauksessani. Puinen maapallo vei sydämeni Gardalla, samoin suloinen pieni aarrearkku. 

Kävin Venetsiassa Gardajärveltä käsin ja sieltäkin löytyi pari muistoa mukaan. Harmittaa edelleen, kun en hankkinut karnevaalinaamiota seinäkoristeeksi. Ostin sentään soman sulkakynän ja lasisen mustekynän. Venetsiaan kuuluvalla Muranon saarella on tuhansia vuosia vanha lasinpuhallusperinne. Toki Venetsiastakin löytyy Kiinan tuontia. Venetsiassa on myös paljon hienoja paperikauppoja, joissa on upeaa mulperipaperia. Kynäni asuvat koristeina lasikaapissa, ovathan ne niin kauniita. Käytän niitä kyllä välillä, koska treenaan toisinaan kalligrafiaa. Eli kyllä nekin käyttöesineitä ovat. <3

Mitä sinä yleensä tuot matkoiltasi kotiin tai tuliaisiksi?