Imatran Valtionhotelli on paikka, jonne minun oli päästävä puhtaasti kirjan miljöön vuoksi. Laila Hirvisaaren Imatra-sarja on yksiä lempikirjoistani. Voiko parempaa olla kuin historiallinen romaani hyvällä tarinalla ja henkilöhahmoilla? Kirjan 1900-luvun alun tunnelmaa saa tavoitettua tässä 1903 valmistuneessa hotellissa. Jo tuota ennen tällä paikalla on ollut puusta tehtyjä hotelleja. Voi kuvitella, kuinka hotelliin on saavuttu hevoskärryillä ja purettu hatturasiat sun muut matka-arkut kyydistä ennen lomakauden alkua.

Valtionhotelli on aivan lähellä Vuoksen rantaa, ikkunoista näkee alas rosoisille kallioille. Veden ryöppyäminen on varmasti ollut huikea näky ja pauhu huumaava silloin, kun vesi on ryöpynnyt valtoimenaan. 1937 se valjastettiin voimalaitoksen käyttöön. Imatran koski on Suomen kansallismaisemaa aidoimmillaan ja samalla Suomen vanhimpia nähtävyyksiä. Koski ei reissumme aikaan ollut kuohuissaan, mutta uoman jyrkät reunat ovat vaikuttava näky nekin. Olen kyllä kerran muistaakseni nähnyt, kun vesi on koskessa valloillaan. Koskialuetta ympäröi Kruununpuisto, joka on varmasti kaunis kesällä. Nyt tuli olo. että haluaisi uudestaan kesäaikaan kävelemään puistoon ja istahtamaan hetkeksi huvimajaan.

Muuten reissu meni vähän sumussa, kun se oli esikoisemme ensimmäinen hotelliyö vauvana enkä muista nukuimmeko kukaan oikein silmällistäkään. Hampaita tehtiin, joten unet olivat vähissä. Mutta ei se mitään, mukavaa on olla reissussa nukkui tai ei. Olen muutenkin vähän huono-uninen, että helposti ensimmäisenä yönä uudessa paikassa nukun huonommin, joten siksikin on kiva olla useampi yö samassa paikassa. Joka tapaukessa hotelliyö on aina mukavaa vaihtelua, eikä silloin haittaa kolea sää tai harmauskaan. 

Blogini täyttää puoli vuotta, joten ajattelin ottaa vastaan ensimmäisen haasteen. Enemmän kuin äiti -blogissa heitetty matkakuvahaaste sai muistelemaan rakkaita maisemia ja reissun päällä tapahtuneita juttuja. Jennan 10 kuvan blogihaasteessa (vol 3) kehotetaan kaivamaan arkistoista kuvia niin lempiotoksesta, läheltä löytyneestä helmestä kuin paikasta, jossa käymisestä on liian pitkä aika.

1. KAIKKIEN AIKOJEN LEMPIOTOKSENI

Ramberg, Lofootit, Norja
Tämä oli aika paha, mutta sittenkin helppo. Tiesin lempiotoksen olevan joku hetki Lofooteilta toissakesältä. Tuolla roadtripillä joka mutkan takana oli vastassa erilainen ja edellistä hurmaavampi maisema. Nuo maisemat jäivät mieleen ikuisiksi ajoiksi ja melkein voin taas tuntea raikkaan merituulen. 

2. YLLÄTTÄVÄ TILANNE

Garda-järvi, Alpit
Kaikenlaistahan matkoilla tapahtuu, mutta oikeastaan kovin yllättäviä tilanteita minulle ei lopulta ole tullut vastaan. Tämä alppikarja on kuvassa siksi, että kun vaeltelimme Alpeilla Monte Baldo-vuorella, alkoi sankasta sumusta kuulua kellojen kalkatusta ja sieltähän nämä lehmät tulivat rapsuteltaviksi. 

3. LÄHELTÄ LÖYTYNYT HELMI

Hanko, Suomi
Minä en sisämaan asukkaana oikeasti tiennyt, kuinka hienoja hiekkarantoja Suomessa merenrannalla on! Ennen kuin muutama vuosi sitten, kun pääsin haaveilemalleni roadtripille länsirannikkoa pitkin kivuten Lohtajalle asti. Kerron tuosta reissusta piakkoin blogissa tarkemmin.

Tämä kuva on kuitenkin Hangosta, jossa kävin myöskin vasta muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa. Hankoon voisi mennä rantalomalle vallan mieluusti toistekin! Ja valkoiset uimakopit ovat suloisia.

4. VALKOISTA HIEKKAA JA TURKOOSIA VETTÄ

Lichnos Beach, Parga, Kreikka
Hiekka ei ehkä ollut aivan valkoista, mutta vesi toden totta oli turkoosia. Pargassa vietetyltä lomamatkalta jäi mieleen juuri tämä Lichnos Beachin ranta, jolle kävelimme oliivilehdon halki aamun sarastaessa ja illalla samaa tietä takaisin. 

5. JOS PITÄISI AJATELLA SANAA VAPAUS, NÄEN SILMISSÄNI TÄMÄN

Gorges du Verdon, Ranska
Jostakin syystä vapauden tunne tulee siitä, kun on korkealla ja näkee pitkälle. Näkymät alas Verdon-joelle Provencen ja koko Euroopan korkeimmalta kanjonialueelta sykäyttivät.  Olimme ajamassa laventelipeltoja katsomaan, mutta matkan varrella olikin tämä luonnonpuisto, josta emme tienneet mitään etukäteen. Kyllä laventelitkin löytyivät, mutta kohokohta reissussa taisi kuitenkin olla hetket Gorges du Verdonissa.

6. IDYLLISTÄ ELÄMÄÄ

Garda-järvi, Italia
​Siesta se on vahtikoirallakin. :) Italian pikkukylissä ei turhia hötkyillä tai huomista murehdita. Ei ainakaan näytetä ulospäin. Ja siesta, se tulee varmasti, joka päivä. Jännä juttu, kun mielikuvat idyllisyydestä liittyvät yleensä ajatukseen ja tunteeseen kiireettömyydestä. Sehän on toki nykypäivän hektisessä maailmassa luksusta, josta päästäänkin seuraavaan teemaan.

7. LUKSUSTA ON..

Svolvær, Lofootit, Norja
..päästä kokemaan ja näkemään paikallista elämää. Kuvitella hetken tai muutaman päivän verran asuvani juuri tuossa maassa, tuossa kulttuurissa. Tämä onkin minulle suurin syy matkustaa. Kun näkee erilaista, osaa suhteuttaa asioita ja priorisoida niitä omassakin elämässään.  Ei niin pienistä tuulista hetkahda. Kun tietää, että jokaisen asian voi tehdä niin monella tavalla.

On hauskaa päästä tekemään ostoksia samoissa ruokakaupoissa kuin paikalliset asukkaat. Toki aivan eritystä luksusta on päästä valmiiseenkin pöytään maistelemaan paikallisia makuja. Ja on aina luksusta saada nähdä ihana maisema, joka on mielessä pitkään kotiin palaamisen jälkeen. Näin kävi Svolværissa eräänä aamuna, kun mietin lähdenkö sittenkään rorbussa nukutun yön ja lokkien kirkunaan heräämisen jälkeen aamukävelylle. Onneksi lähdin, heijastukset vedessä olivat aika hienot. Ja rannassa päivystävät pelastusveneet paikallista todellisuutta - meri on arvaamaton seuralainen.

8. ARKKITEHTUURIA KAUNEIMMILLAAN

Kallon majakka, Pori
Tässä voisi mainita Prahan goottilaistyyliset kirkon tornit tai Budapestin parlamenttitalon. Meteoran luostarit tai Provencen maaseudun kivitalot, joissa siniset ikkunaluukut ovat auki keskipäivän paahteen hellittäessä. Mutta sittenkin olen ihastunut ja tutustunut viimein puutaloihin ja meren rantoihin, joita ihan täällä Suomessa on!

​Majakat erityisesti ovat vaan niin kauniita. Ja kun niillä on tärkeä tehtäväkin, joka kenties on nykyään korvattu teknisin laittein. Mutta tunnelma ja tarkoitus säilyvät sittenkin. Suloista Porissa rantakalliolla merta valvovassa majakassa on majakan kyljessä oleva majakanvartijan asunto. Millaista onkaan tuosta mökistä ollut herätä lähteäkseen sytyttämään valoa.

9. KATKERANSULOINEN MATKAMUISTO

Venetsia, Italia
Päivä kaupungissa oli mukava, mutta suoraan ylhäältä päin paahtava aurinko yllätti. Pyhän Markuksen aukiolla huomasin sandaalien remmien vierestä jalkojen olevan aivan kärähtäneet. Ei sitä tajunnut, että aurinko paistaa niin kohtisuoraan ylhäältä keskipäivällä, että tuohon kohtaan oli jäänyt aamulla aurinkorasvat laittamatta.

Mutta vaaka kallistuu ehdottomasti suloisten muistojen puolelle Venetsian kujilta ja kaanaaleilta pyykkien roikkuessa kuivumassa vihreän veden yllä. Gondoliajelu tietysti kruunasi reissun. Toinen katkeransuloinen muisto liittyykin gondoliajeluun, jonka hinta oli aika suolainen. 

10. PAIKKA, JOSSA KÄYMISESTÄ ON VIERÄHTÄNYT LIIAN PITKÄ AIKA

Malcesine, Garda-järvi, Italia
Garda-järven matka oli minun ensimmäinen "etelän lomani". Sinne mentiin viikoksi ja aurinkoa oli joka päivä. Ihastuin Gardaan kovasti, mutten kuitenkaan ole uudestaan saanut sinne lähdettyä. Kai toive nähdä uutta on niin suuri, että sitä vaan on varannut liput uuteen maahan tai ainakin eri puolelle Italiaa.

Malcesine on kaikkinensa paikka, jonne kaipaan uudestaan. Syömään Garda-järven kalaa päällään sitruunoista leikattuja makeita viipaleita. Vietetettyään päivän rannalla uiden viileän raikkaassa vedessä. Ja gelaterioissa miettien, mitä ottaisi tällä kertaa? Pistaasigelatoa tietenkin. :)