VEDEN ÄÄRELLÄ SAVONLINNASSA

Kävelen siltaa pitkin katse torneissa, katse kiviseinässä. Rappuset vievät ylös, yhä ylemmäs torneihin. Vuosituhat kuin henkäys vain, linna vartioi vieläkin.

Pidän hurjasti linnoista, olen käynyt monissa linnoissa niin Saksassa, Italiassa kuin Tsekeissäkin. Muutamana vuonna reissuni itseasiassa suuntautuivat ja valikoituivat vallankin alueille, joissa pääsi varmasti sisällyttämään visiitin johonkin upeaan keskiaikaiseen linnaan. Kai tämä kiinnostus linnoihin liittyy romantikon luonteeseen. :) Vaan onpa meillä kotimaassakin näitä uljaita kivirakennuksia, joihin liittyy kaikenlaisia tarinoita linnan asukkaista ja vaiheista. 1400-luvulla rakennetussa Olavinlinnassa olen muutaman kerran käynyt oppaiden tarinoita kuuntelemassa. Ajatella, miten paljon historiaa mahtuu näiden muurien sisälle.

Astun laiturilta laiturilla odottavaan laivaan. Kurkistan pikkuruiseen keittiöön, katson kajuuttaan. Alus keinuu laineilla, kauempana laivan kannelta näen sateenkaaren. Kohta sataa uudestaan, pilvet ovat vedellä täytettyjä. Savonlinna on muutenkin ihastuttava kaupunki veden äärellä. Erityisesti nämä sen satamassa lepäävät höyrylaivat ovat hurmaavia. Nyt kävin laivoissa muuten vain, mutta ilmeisesti sisävesiristeilyille pääsee Saimaalle kesällä, myös höyrylaivoilla. Tuollainen höyrylaivaristeily olisi varmaan jännä ja kiva kokemus!

Kun ollaan järven rannalla, pitää tietenkin syödä tuoretta kalaa. Lohta bearnaisekastikkeella torin laidalla, veden äärellä. Tätä on kesäpäivä parhaimmillaan.

Oletko sinä käynyt Olavinlinnassa tai höyrylaivaristeilyllä? Pidätkö ylipäänsä linnojen tunnelmasta?