Siinäpä se, viimeinen viilattu versio kirjasta lähti matkaan ja pian on tarjolla luettavaksi matkatarinoita kolmestatoista Euroopan maasta. Inspiraatioksi omien matkojen suunnitteluun tai ihan vain tarinoita fiilisteltäväksi.

Kun vuosi sitten sain valmiiksi Seikkailulla Suomessa -matkakirjan, oli selvää, että koostaisin vastaavanlaisen paketin myös lempimantereeni Euroopan reissuista. Vuosi tähänkin projektiin sitten meni. Laventelipellon laidalla on tarinallinen tietokirja ja näkökulma kirjaan valikoiduissa kohteissa on erityisen elämyksellisinä koetut hetket ja paikat. Niinpä kirjan nimikkoreissuksi muodostui unelma laventelipellon laidalle pääsystä Provencessa laventelin kukinta-aikaan. Muita tällaisia unohtumattomia hetkiä kirjassa ovat vesiputouksen takaa kulkevan polun kulkeminen, rantaretki oliivipuiden lomassa ja valaankatselualuksen kyytiin hyppääminen. Kirjassa pohditaan elämyksellisyyttä kuitenkin enemmän matalan kynnyksen kautta, ettei elämyksen tarvitse olla mikään kallis ja erikseen järjestetty juttu vaan merkityksellisenä koettu hetki.
​Kokonaan kirjan kohteista maata tai merta pitkin on menty vain Norjaan, Ruotsiin ja Viroon, mutta monet kirjan elämyksistä löytyvät keskeltä maaseutua, joten vaikka itse maahan ja lähikaupunkiin on lennetty, on muutoin kuljettu vuokra-autolla tai julkisilla kulkuneuvoilla laajentaen tutustuttavaa aluetta.

Laventelipellon laidalla -kirja pohjautuu aikakauslehtiin kirjoittamiini matka-artikkeleihin sekä matkablogini tarinoihin, sisältäen myös uutta ja tarinat on toki kirjassa koostettuna kokonaisemmaksi pompsiksi. Ulkoasu on taitettu samalla tyylillä kuin Seikkailulla Suomessa -kirjakin ja valokuvat ovat keskeisessä osassa tässäkin kirjassa. Toivonkin kuvien välittävän tarinoiden tunnelman ja että niiden äärellä haluaisi viivähtää. Valokuvien läpikäyminen oli oma projektinsa, kun kävin kuvituksen valintaa varten läpi uudestaan kuvat kaikilta kirjan reissuilta.

Kirja ilmestyy 5.3., joten jos matkatarinat kiinnostavat, piakkoin se löytyy kirjakaupoista ja e-kirjana! Tietokirjojen myynti laahaa Suomessa yhä pienemmissä luvuissa, viime vuonna laskua oli 9,6 prosenttia edellisvuoteen verrattuna ja sama laskusuunta on jatkunut jo vuosia. Jos ei ole tapana ostaa kirjoja, voi kirjailijaa kuitenkin tukea monin tavoin ostamatta kirjaa. Muun muassa siten, että lainaa kirjaa kirjastosta, lukee sitä e-kirjana ja pyytää tilaamaan kirjan omaan kirjastoonsa hankintatoiveena. Kun on lukenut kirjan, voi siitä vinkata kaverille ja jos käyttää Goodreadsia, voi kirjoittaa kirjasta arvion sinne.
​Itse olen juuri tällainen kirjaston suurkuluttaja ja koska rakastan matkatarinoita, yöpöydällä on sellaisia tälläkin hetkellä lukujonossa. Tietokirjojen osalta toivon, että kirjailijoilla on edelleen mahdollisuuksia kirjoittaa niitä, koska kirja konseptina laajalta tiivistetyn tiedon kokoojana on minusta nykyaikana entistä tärkeämpi. Kirjan äärelle on aina helpompi pysähtyä ja pohtia asioita ja ilmiöitä syvällisemmin kuin netin pitkälle personoitua feediä selatessa.

Tässä muutamia maistiaisia kirjan kuvituksista Italiasta, Islannista, Norjasta ja Ranskasta. Kattohaikaran kuva on Kreikasta. Monissa elämyksissä pääosassa onkin juuri luonto, sen monipuolisuus ja kauneus.​ Mukavia jo pidentyviä talvipäiviä ja auringonpaistetta kaikille kevättalveen! 

Loppukesän reissu Bergamoon Italiaan ystävän kanssa oli viime kesän kohokohtia. Minulla ei ollut kaupungista juurikaan tietoa etukäteen ja se osoittautui todella ihastuttavaksi ja lämminhenkiseksi Lombardian maakunnan kaupungiksi.

Heti ensimmäinen mukava juttu oli, että lentokenttä sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä kaupungista ja bussilla pääsee todella kätevästi kaupunkiin. Ostimme 72 tunnin bussilipun, joka toimi koko reissumme ajan ja sillä pääsi kulkemaan niin lentokentältä kaupunkiin ja takaisin kentälle kuin funikulaarilla ylös vanhaan kaupunkiin, Cittá Altaan. ​Lentokentältä lähtee busseja myös suoraan Milanoon. Jos Bergamossa viettäisi pitempään aikaa, voisi reissuun hyvin yhdistää käynnin Milanossa ja järviseuduilla, kuten Como-järvellä.

Lentokentän tuntumassa kauppakeskus Oriocenterissa voi mukavasti odotella lennon lähtöä. Kauppakeskuksessa voi syödä vaikkapa pastapikaruokalassa, jossa lähtöpäivänä valitsin Calabrialaisen vihannesravioliannoksen, joka oli todella maukas! Höyryävissä kattiloissa kiehui erilaisia pastoja ja ravioleja ja ne koostettiin valituiksi annoksiksi erilaisten pastakastikkeiden avulla. Ripaus juustoa päälle ja ihana annos oli valmis. Bergamon alueelle ominainen ruoka on polenta eli maissijauhoista valmistettu puuro. Herkkupuolella keltainen kupolin muotoon siloitellulla marsipaanilla ja suklaahipuin koristeltu Polenta e Osei -kakku on maistamisen väärti. Sisuksesta suorastaan sulaa suuhun suklaa- ja hasselpähkinätäytteen makujen kimara. Raikkaat mango- ja mansikkamehujäät ja tietysti samettinen gelato kaikissa mahdollisissa mauissa, ovat jälkiruoissa suosikkeja. Mukavaa oli käydä eri ruokakaupoissa ostamassa erilaisia focaccia -leipiä, jugurtteja, tuoremehuja ja muita herkkuja iltapalaksi hotellihuoneessa syötäväksi. 

Bergamon seutu on todella kaunista kaupungin taustalla kohoavan sinertävän Alppien vuorijonon ja alppilaaksojen ansiosta. Se on mukavan kokoinen kaupunki, jonka museotarjonta on kokoisekseen hämmästyttävän kattava. Kiersimme kolmessa päivässä kuusi museota! Silti kaikissa ei käytykään. Erityisesti Accademia Carraran taidemuseo vaikutti mielenkiintoisella kokoelmallaan. Muita kiinnostavia museoita oli luonnontieteellinen museo, Palazzo Moroni rinnepuutarhoineen sekä argeologinen museo, joka valottaa Rooman valtakunnan aikaista elämää alueella. Katedraalimuseo vie vaikutelman vielä astetta pidemmälle, sillä se sijaitsee Sant’Alessandro katedraalin alla. Museotilassa on nähtävissä salmiakkikuvioisia mosaiikkilattioita, roomalainen katu ja kauniita kivikaiverruksia ja esineistöä Rooman valtakunnan ajalta.

Citta Alta on viihtyisä ja sinne pääsee joko kävellen rinnettä tai funikulaarilla. Yleensä menimme funikulaarilla ylös ja kävelimme alas. Harpun suloiset ja vuosisatojen takaiset kauniit sävelmät tavoittavat kuulijan korvat taitavan katusoittajan näppäillessä soitinta. On jäätävä hetkeksi kuuntelemaan. Lavatoio on pitkä valkoisesta marmorista vuonna 1881 rakennettu katettu pesula. On kiva pysähtyä syömään mansikkamehujää istahtaen puiden piiriin vanhan pyykinpesupaikan laidalle, johon bergamolaiset naiset ovat aikoinaan kokoontuneet pyykkäämään ja vaihtamaan kuulumisia. Kaupungin lukuisissa kellotorneissa kellot soivat yhtenään ja tuovat oman tunnelmansa. Ainakin yhteen niistä voi kiivetä ja maisemat kaupungin yli olivat kauniit. Kannattaa vähän seurata, milloin kellot soivat, voi olla aika kova ääni jos soitto sattuu kohdalle juuri kun on aivan kellojen alla näköalatasanteella. Katedraaleissa kannattaa käydä katsomassa kauniita maalauksia ja eri värisillä marmoreilla pinnoitettuja rakennuksia.

Alas uudempaan osaan kaupunkia palatessa Venetsialaiset muurit sulkevat Cittá Altan syliinsä ja tarjoavat maisemat kauas alakaupungille, eli Citta Bassaan, ja sen taakse kauas Alpeille asti. Kaupunkia ympäröivät muurit ovat UNESCOn maailmanperintöluettelossa. Citta Bassan pääkatu kulkee rautatieasemalta suoraan vanhan kaupungin suuntaan ja sen varrelta voi suunnata ostoskaduille ja ruokakauppoja on sen varrella ja lähistöllä hyvin myös. Vaatekauppojen tangoissa pellavasta ja puuvillasta valmistetut kesäiset vaatteet odottavat ostajia. Illallisajan lähestyessä paikallisten asukkaiden iloinen ja pulputtava porina kertoo, että perheet vauvasta vaariin ja mummoon kokoontuvat viettämään aikaa yhteisen illallisen äärelle kadun varrelle levittyviin ravintoloihin. Tämän tunnelman haluan tallettaa sydämeen ja palata joskus uudestaan.