Olen käynyt Tallinnassa vain kerran vuonna 2008. Sinä päivänä kaupunki oli sadeasussaan.

Tuona loppukesän päivänä satoi mahdottomasti vettä. Niin paljon ja koko päivän, että farkut olivat kaupunkikävelyn päätteeksi märät polviin saakka. Mutta sade oli lämmintä kesäsadetta.

Vanhankaupungin kadut näyttivät kauniilta vesilammikoiden täplittäessä mukulakivien rivejä. Täynnä heijastuksia, joita ei muulloin huomaa. Talojen punaiset tiilikatot näyttivät entistä kirkkaammilta sadepisaroiden siveleminä. Pieni pilvenreuna säteineen toiveikkaalta, kun se vain hetkeksi pilkisti näkyviin. Kahvilat kutsuvilta, valot ikkunoissaan ja ovet avoinna. Viivähdä hetkeksi muutamaksi, lämpimän kupin äärelle. Lämmittelemään sormia ja sydäntä.

Tuona päivänä Tallinna esittäytyi sadeasussaan, mutta se ei haitannut ollenkaan. Toivottavasti tapaamme uudelleen, ehkä jo ensi kesänä.

Pienen pieni kaupunkivaltio Monaco oli vähän liian sliipattu paikka minulle. Monacon ruhtinaskunnassa on aika erilainen tunnelma kuin rennossa Nizzassa, asukkaita on reilut 30 000. Heti huomaa, että ollaan tarkasti valvotussa ympäristössä. Kyltit kieltävät astumasta nurmikolle, hohtavan valkoiset luksusveneet kelluvat huvijahtisatamassa ja kiiltävät urheiluautot viilettävät rantatiellä. 

Monte Carlon kasino on rakennuksena kyllä hieno. Seuralaiseni halusi pelata parilla kympillä. Taisi olla pienin summa tuo, millä ylipäänsä pystyi mitään pelikonetta kasinolla pelaamaan. Monaco ei kuulu EU:hun, mutta valuutta on kuitenkin euro. Matkailu, formulat ja kasino tiivistävät pikkuvaltion olemuksen. Matkamuistoina myydään pelimerkkejä ja formulatavaraa.  Kaikki on viimeisen päälle puunattu ja tunnelma on kansainvälinen. On Monacossa toki kaunista, muuten vieras maailma minulle. Olisin kuitenkin mielelläni katsellut kauniita taloja pitempäänkin, tuolla kertaa visiittimme jäi vähän lyhyeksi.