SUOMEN LÄNSI-RANNIKKO ROADTRIP osa 3 Majakkanostalgiaa

Yyterin hiekkarannat jäivät taakse, Porissa kävimme vielä Kallon majakalla, jossa merielämää pääsee tunnelmoimaan aika kätevästi. Tämän majakan pihaan asti voi ajaa nimittäin autolla. Samoilin majakan ympäristössä ja istuin penkillä katselemassa aaltoja. Kävelin aallonmurtajien reunaa,  toisella puolella niemeä näkyi Porin rahtilaivasatama. Valkoposkihanhet seuranani katselin kaukana kohoavia satamanostureita. Nousimme autoon ja sileät rantakalliot jäivät taakse.

Jatkoimme matkaa Kristiinankaupunkiin, jossa oli tarkoitus olla pari yötä. Kristiinankaupunki tuntui heti mukavalta paikalta. Majapaikka oli ihana ja varasimme heti kolmannenkin yön samasta paikasta. Kristiinankaupunkiin saavuttiin pitkää siltaa pitkin ja jotenkin olo oli kuin ulkomailla, Ruotsissa ehkä. Tästä kaupungista minulla ei ollut mitään tietoa etukäteen. Kristiinankaupunki pieni reilun 6000 asukkaan kaupunki. Kaupungin tarina ulottuu 1600-luvulle ja tallella on vielä joitakin tuon ajan talojakin. Kissanpiiskaajankuja on hyvin kapea katu ja kävelimme sitä pitkin rannalle. Ostin kaupungilta mansikoita ja ihailin kangaskaupan pitsikankaita. Mattomyyjän kauniit kotimaiset matot kiinnostivat myös, niin harvoin kotimaassa kudottuja mattoja tulee missään vastaan.

Jätimme haikein mielin Kristiinankaupungin taakse, oli kiva huilata muutama päivä ajamisesta. Vaasassa suuntasimme syönnin jälkeen Raippaluodon sillalle. Se on Suomen pisin silta, yli kilometrin pituinen. Jatkoimme matkaa illaksi hotelliin Kokkolaan. Matkan varrella oli Klemetsin talot, joka on harvinaisen hyvin säilynyt pohjalaistalon pihapiiri kaksikerrosikkunoineen.  Kokkolassakin on hyvin säilynyt vanha kaupunki Neristan, jota katselimme vain auton ikkunasta. Kokkolasta olin aikaisemmin tutkinut, että sieltä pääsisi Tankarin majakalle, joka olisi varmasti hieno paikka käydä ulkosaaristossa. Tuolla kertaa meriretki kuitenkin jäi tekemättä. Matkasimme Lohtajan hiekkarannoille viettämään viimeisen matkapäivän piknikkiä ja saamaan vielä hiekkaa varpaisiin. Alunperin suunnittelimme matkan jatkuvan vielä Kalajoelle, mutta päätimme viettää viimeisen aamupäivän tuolla rauhallisemmalla hiekkarannalla. Reilun viikon pituinen reissu alkoi lähestyä viimeisiä maisemiaan, korkeita pohjalaistaloja, peltoja ja lopulta tuttuja Keski-Suomen seutuja. Illalla olimme taas Jyväskylässä, monta maisemaa ja merituulen tuoksua rikkaampana. Illalla kotona nukahtaessa kuuli vielä meren aaltojen äänen.