Lofooteille pääsee lentäenkin, kuitenkin autoillen saa eniten irti saarien vaihtelevista maisemista. Oma matkamme oli muuten autoreissu, paitsi paluumatkaa lyhennettiin hyppäämällä autoineen päivineen yöjunan kyytiin. Matkareitti kulki siis Jyväskylä-Kemi-Kiiruna-Narvik-Unstad-Reine-Svolvaer-Evenskjer-Kilpisjärvi-Rovaniemi-Tampere.

Jyväskylästä ajeltiin ensin Kemiin yöksi. Seuraavana aamuna matka jatkui halki Ruotsin Lapin kauniiden maisemien. Illan tullen saavuttiin kaivoskaupunki Kiirunaan, jossa yövyttiin. Kiirunassa oli jännä tunnelma! Kaupungin laidalla kohoavat kaivoslouhokset ja junalasteittain rautamalmia pois kuljetettavat kaivosjunat toivat ihan oman tunnelmansa kaupunkiin. Lisää jännitystä aiheuttaa se, että melkoisen suurta osaa kaupungin taloista ollaan siirtämässä toiseen paikkaan kaivoksen louhinnan aiheuttaman maanvajoaman alta. Meidänkin yöpymispaikka oli melko lähellä kaivosta, hurmaavasti kustavilaishuonekaluilla kalustetussa hotellissa. Aamupala oli ihanan ruotsalainen, todella hyvää seesaminsiemennäkkileipää syötiin monta palaa! Sitä piti ostaa kylmälaukkuunkin matkaevääksi. Matka jatkui Kiirunasta Narvikiin Norjan puolelle.

Narvik oli mukava kaupunki, sattui lämmin kesäpäivä siellä ollessa. Narvikiin oli vuosi sitten rakenteilla valtava silta vuonon yli, joka lyhentää matkaa Lofooteille. Tiedä sitten, onko nyt jo valmis. Narvikista matka jatkui Lofoottien puolelle Unstadiin. Tuo ajomatka oli kilometreissä aika lyhyt, mutta ajallisesti vei aikaa, kun tiet olivat mutkaisia ja pysähdyksiä riitti maisemien vuoksi.

Unstad on surffarien suosikki Atlantin puolen suurten aaltojen vuoksi. Lampaat ja hevoset laidunsivat laakeilla pelloilla. Viihtyisä kylä, jossa luonnonvoimat tuntuivat! Unstadissa vietimme muutaman päivän surffiklubilla, josta vuokrattiin ullakkohuoneisto. Kävimme päiväseltään Reinessä ja yhtenä päivänä ei ajettu ollenkaan. Sitten jaksoikin taas hypätä rattiin ja palata takaisin päin Svolværiin, jossa olimme muutaman yön sielläkin. Viimeinen yö Lofooteilla oli Evenskjerin leirintäalueella, jossa oli varsin mukava yöpyä. Mökit oli siistejä ja aivan vuonon rannalla. Omat lakanat oli mukana matkassa.

​Oli aika jättää Lofootit taakse ja ajaa kohti Kilpisjärveä. Hurmaavia pohjoisen maisemia soljui ohi. Illalla päästiin kuin päästiinkin Kilpisjärvelle. Yövyimme ihastuttavassa ullakkohuoneistossa, pihalla solisi suloisesti tunturipuro ja Saana tunturi näkyi ikkunasta. Siellä olisi halunnut olla pitempäänkin! Matka jatkui Rovaniemelle ja illalla päästiin yöjunan kyytiin. Nukutti hyvin ja aamu koitti Tampereella. Jyväskylässä ei voinut kyydistä jäädä, kun ei ole ajoluiskia junasta, niin täytyi ajaa vielä takaisin kotiin. Monta muistoa, monta maisemaa rikkaampana. Kiitollisena uusista kokemuksista.

Tässä Google Mapsin kuva matkareitistä. Käytän paljon Google Mapsia ja myös Earthia matkojen suunnittelussa. Tosi kätevää kyllä, kun näkee suoraan ajoajat ja vaihtoehtoiset reitit. Earth onkin sitten fiilistelyä varten, on hauskaa katsella kaupunkeja lintuperspektiivistä.

Kerron vähän tarinaani, mitä matkustaminen minulle on ja mikä saa minut pakkaamaan laukun yhä uudelleen. Lapsena matkustimme kotimaassa ja Pohjoismaissa, sanoin kyllä kuulemma jo pikkutyttönä haluavani lentokoneen kyytiin. Nyt päälle kolmekymppisenä olen käynyt 16 eri maassa.

Tiesin pitkään haluavani yliopistoon. Pääsinkin onnekseni sisään Jyväskylän yliopistoon taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitokselle. Opiskelin kuitenkin ensin ammattikorkeakoulussa sosiaalialaa, enkä noita vuosia pois vaihtaisi. Huomasin opiskeluvuosina päätyneeni myös niin romaanisen filologian kursseille kuin espanjan alkeillekin. Kielet kiinnostavat minua, lukiossa kirjoitin pitkän saksan. Harmittaakin, kun nykyään ei välttämättä niinkään opiskella kieliä. Kielen opiskelu on kuitenkin aina myös kielialueen kulttuurin tuntemusta ja itselleni se on melkeinpä yhtä tärkeää kuin itse kielen taitaminen.

Olen kiinnostunut siitä, kuinka kulttuuri näkyy arkisissa asioissa. Käsitöissä, estetiikassa, makumaailmassa. Matkalta palatessa tulee usein tunne, että niin, oli siellä aika erilaista. Ja silläkin tavalla voi hyvin elää! Hakea joka aamu tuoreen patongin leipomosta tai sulkea putiikit keskipäiväksi. Haluan matkoillani käydä samassa ruokakaupassa ostoksilla kuin paikalliset asukkaat, matkustaa samoilla busseilla työmatkalaisten kanssa ja perehtyä paikallishistoriaan. Historiaan perehtyminen onkin niin erilaista jossakin tuhatvuotisessa kaupungissa, kuin meillä täällä. Mutta onhan meilläkin kirkonkirjat ja kalliomaalaukset. Kaksi rakkautta reissuilla on ylitse muiden - vuoret ja linnat. Taidankin tehdä koontipostauksen linnoista, ne kun ovat niin mieluisia minulle. No tietenkin meri, aurinko, lepo ja ruokakin on. Matkustaminen on myös yhdessä vietettyä aikaa tärkeiden ihmisten kanssa.

Minua kiinnostaa Eurooppa, enkä muualle juuri kaipaakaan. Paitsi muutamaan kaukaiseen maahan. Mikä muu maanosa olisikaan niin monimuotoinen kieliltään, historialtaan ja tavoiltaan kuin Eurooppa? Ei ehkä niin talousmahti tänä päivänä, vaan humanistille kiinnostavaakin kiinnostavampi manner.

Olen suuri Pohjoismaa-fani. Suomen löysin matkailumaana oikeastaan vasta muutama vuosi sitten päästessäni tutustumaan paremmin Lappiin ja toisaalta meren rantoihin. Silloin huomasin, että Suomessa on vaikka mitä nähtävää ja luonto on juuri niin upea, miten sitä ulkomaille mainostetaan. Puhdas ja kaunis. Järvimaiseman ihmeellistä seesteisyyttä. Eikä sentään kaikkia vanhoja puukaupunkejakaan ole purettu, Vanha Rauma on mahtava. Suomi 100. <3 Oivalsin samoihin aikoihin matkailun olevan sitäkin, että menee istuskelemaan hetkeksi kivelle hiljaisessa metsässä. Tai pullakahville uuteen paikkaan. Kun aikaa on kiireisinä ja väsyneinä vuosina todella vähän, matkan voi löytää ajallisesti muutaman minuutinkin päästä. Silloin sisäistin, mitä lähimatkailu on.

Olen kirjoittanut lehtiin matkailujuttuja jo vuosia. Muiden töiden ohessa, muun elämän rinnalla. Aluksi halusin nimenomaan kirjoittaa matkoistani - valokuvat olivat osa matkakertomusta. ​Jossakin vaiheessa en ollutkaan varma, olenko sittenkin valokuvaaja, joka myös kirjoittaa. Kuvat alkoivat tuntua entistä tärkeämmiltä ja kamerakalusto päivittyi vaivihkaa. No ei nyt itsekseen. Suunnitelmallisesti ihan, tarpeen vaatiessa parempaan päivittäen.
​
Matkahetket syntyi halusta päästä kertomaan tarinoita muille matkailua rakastaville! Aiemmin kirjoitin pelkästään lehtiin, vaikka hetken bloggasin matkailusta jo aiemminkin. Blogin myötä pääsee toteuttamaan vähän erilaista kirjoitustyyliäkin kuin lehtijutuissa. 

Mitä matkailu sinulle tarkoittaa? Mitä voimaa ja ymmärrystä se sinulle antaa?