MINUSTA

Italialaisella terassilla edessäni aukeni meri, vuoret ja tyhjät sivut. Aloin kirjoittaa, kun vielä muistin. Aloin kirjoittaa, jotta muistaisin.

Kerron vähän tarinaani, mitä matkustaminen minulle on ja mikä saa minut pakkaamaan laukun yhä uudelleen. Lapsena matkustimme kotimaassa ja Pohjoismaissa, sanoin kyllä kuulemma jo pikkutyttönä haluavani lentokoneen kyytiin. Nyt päälle kolmekymppisenä olen käynyt 16 eri maassa.

Tiesin pitkään haluavani yliopistoon. Pääsinkin onnekseni sisään Jyväskylän yliopistoon taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitokselle. Opiskelin kuitenkin ensin ammattikorkeakoulussa sosiaalialaa, enkä noita vuosia pois vaihtaisi. Huomasin opiskeluvuosina päätyneeni myös niin romaanisen filologian kursseille kuin espanjan alkeillekin. Kielet kiinnostavat minua, lukiossa kirjoitin pitkän saksan. Harmittaakin, kun nykyään ei välttämättä niinkään opiskella kieliä. Kielen opiskelu on kuitenkin aina myös kielialueen kulttuurin tuntemusta ja itselleni se on melkeinpä yhtä tärkeää kuin itse kielen taitaminen.

Olen kiinnostunut siitä, kuinka kulttuuri näkyy arkisissa asioissa. Käsitöissä, estetiikassa, makumaailmassa. Matkalta palatessa tulee usein tunne, että niin, oli siellä aika erilaista. Ja silläkin tavalla voi hyvin elää! Hakea joka aamu tuoreen patongin leipomosta tai sulkea putiikit keskipäiväksi. Haluan matkoillani käydä samassa ruokakaupassa ostoksilla kuin paikalliset asukkaat, matkustaa samoilla busseilla työmatkalaisten kanssa ja perehtyä paikallishistoriaan. Historiaan perehtyminen onkin niin erilaista jossakin tuhatvuotisessa kaupungissa, kuin meillä täällä. Mutta onhan meilläkin kirkonkirjat ja kalliomaalaukset. Kaksi rakkautta reissuilla on ylitse muiden - vuoret ja linnat. Taidankin tehdä koontipostauksen linnoista, ne kun ovat niin mieluisia minulle. No tietenkin meri, aurinko, lepo ja ruokakin on. Matkustaminen on myös yhdessä vietettyä aikaa tärkeiden ihmisten kanssa.

Minua kiinnostaa Eurooppa, enkä muualle juuri kaipaakaan. Paitsi muutamaan kaukaiseen maahan. Mikä muu maanosa olisikaan niin monimuotoinen kieliltään, historialtaan ja tavoiltaan kuin Eurooppa? Ei ehkä niin talousmahti tänä päivänä, vaan humanistille kiinnostavaakin kiinnostavampi manner.

Olen suuri Pohjoismaa-fani. Suomen löysin matkailumaana oikeastaan vasta muutama vuosi sitten päästessäni tutustumaan paremmin Lappiin ja toisaalta meren rantoihin. Silloin huomasin, että Suomessa on vaikka mitä nähtävää ja luonto on juuri niin upea, miten sitä ulkomaille mainostetaan. Puhdas ja kaunis. Järvimaiseman ihmeellistä seesteisyyttä. Eikä sentään kaikkia vanhoja puukaupunkejakaan ole purettu, Vanha Rauma on mahtava. Suomi 100. <3 Oivalsin samoihin aikoihin matkailun olevan sitäkin, että menee istuskelemaan hetkeksi kivelle hiljaisessa metsässä. Tai pullakahville uuteen paikkaan. Kun aikaa on kiireisinä ja väsyneinä vuosina todella vähän, matkan voi löytää ajallisesti muutaman minuutinkin päästä. Silloin sisäistin, mitä lähimatkailu on.

Olen kirjoittanut lehtiin matkailujuttuja jo vuosia. Muiden töiden ohessa, muun elämän rinnalla. Aluksi halusin nimenomaan kirjoittaa matkoistani - valokuvat olivat osa matkakertomusta. ​Jossakin vaiheessa en ollutkaan varma, olenko sittenkin valokuvaaja, joka myös kirjoittaa. Kuvat alkoivat tuntua entistä tärkeämmiltä ja kamerakalusto päivittyi vaivihkaa. No ei nyt itsekseen. Suunnitelmallisesti ihan, tarpeen vaatiessa parempaan päivittäen.
​
Matkahetket syntyi halusta päästä kertomaan tarinoita muille matkailua rakastaville! Aiemmin kirjoitin pelkästään lehtiin, vaikka hetken bloggasin matkailusta jo aiemminkin. Blogin myötä pääsee toteuttamaan vähän erilaista kirjoitustyyliäkin kuin lehtijutuissa. 

Mitä matkailu sinulle tarkoittaa? Mitä voimaa ja ymmärrystä se sinulle antaa?