BUDAPESTIN LUMOA

Tornit kohoavat korkealle, puheensorinaa kujilla ja puistojen katveessa. Monta tarinaa, monta elämää. Monen kulkijan kaupunki.

Kävin joku vuosi sitten muutaman päivän minilomalla Budapestissa ja kaupunki ihastutti kyllä. Budapest on kuin ulkoilmamuseo, jonka arkkitehtuurissa on niin art decoa kuin monia kertaustyylejä. Historia tuntuu jokaisessa kadunkulmassa. Kaupungin sielu on Tonava ja Unkarin ruokakulttuurin sydämen löytää soppakulhosta.

Budapestilaiset hakevat tarvikkeet päivän kokkauksiin kauppahallista. Kauppahalli on tuoksujen ja makujen aarreaitta. Juusto- ja lihatistit ja maustekojut ovat vieri vieressä. Myös tuorepuristettu hedelmämehu maistuu kesken kaupunkikierroksen.

Sivukaduille poiketen päätyy huokeampiin kaupunkilaisten suosimiin ravintoloihin. Unkarilaisten perinneruoka, paprikainen lihakeitto gulassi, maistuu lounaaksi. Kahvilakulttuuri on voimissaan ja kupposen kanssa maistuvat leivokset.

Budapestin aluetta asuttivat kelttiläiset heimot 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja paikalla oli kaupunki roomalaistenkin aikaan. Budapest levittyy laajalle alueelle, onhan se alunperin yhdistetty kolmesta kaupungista yhdeksi. Tonava jakaa kaupungin kahteen osaan, Budaan ja Pestiin. Kävellenkin toki pääsee paikasta toiseen, jos pitää patikoinnista. Metro on tosi kätevä tapa kulkea. Näin harvemmain metrolla kulkevallekin kartat tuntuu tosi selkeiltä.

Metrotunnelista noustessa edessä joen toisella puolella häämöttää komea ja monista kuvista tuttu rakennus. Parlamenttitalo on kaupungin maamerkki ja edustaa uusgoottilaista arkkitehtuuria. Se on rakennettu 1904 ja siellä parlamentti kokoontuu edelleen istunnoissaan. 

Budapestin historiassa on monia kerroksia. Näitä katuja kulki keisarinna Sissikin, joten muutama sana on sanottava kai Itävalta-Unkarin mahtivaltiosta. Vuosina 1867 - 1918 molempia maita hallitsi Habsburg-suku, Itävallan keisari ja Unkarin kuningas. Mailla oli silti omat parlamenttinsa. Kansallinen herääminen sai myöhemmin valtion rivit rakoilemaan. Kommunismin aikakin jätti kaupunkiin jälkensä. Vuoden 1956 kansannousun jälkeen irtautuminen Neuvostoliiton otteesta alkoi.

Köysirata kiskoo vaunuja ylöspäin. Päätepysäkki Linnavuorella on paljon kulttuuria. Siellä saa kulumaan koko päivän. Kalastajanlinnake kohoaa valkoisine suippokärkisine torneineen. Linnakkeesta voi tähystää yli koko kaupunkialueen. Katusoittajat soittavat viulua, kaupungin silhuetissa kohoaa kupoleita ja torneja.

Budapestin perinteet kylpyläkaupunkina suo mahdollisuuden rentoutua kylpylöissä, joiden vesi pulppuaa maanalaisista kuumista lähteistä. Széchenyin kylpylärakennus värikkäine mosaaiikkikupuineen ja seinälatoituksineen on tutustumisen arvoinen, vaikkei olisikaan altaaseen menossa. Tällä kertaa ei menty altaaseen asti.

Hyppäsimme lähijunan kyytiin ja puolisen tuntia matkustettuamme saavuttiin budapestilaisten vapaa-ajan viettopaikkaan, Kaupunginpuistoon. Puistoalue houkuttelee kävelemään lammen rannalle ja syömään ravintoloissa. Rauhallinen tunnelman on vastakohta kaupungin vilinälle ja olo on jotenkin kuin maalla. Puiston alueella on yksi Euroopan vanhimmista eläintarhoista. Se on perustettu 1866. Kirahvit, jääkarhu ja tiikerit tallustelevat aitauksissaan. Jääkarhu ei aivan onnelliselta kuumana kesäpäivänä näytä. Tyytyväisimmiltä vaikuttavat virtahevot, jotka ottavat ihmisiltä herkkuja ja pulahtavat välillä viilentävään lampeen.