ENSIMMÄINEN SIVU

Italialaisella terassilla edessäni aukeni meri, vuoret ja tyhjät sivut. Aloin kirjoittaa, kun vielä muistin. Aloin kirjoittaa, jotta muistaisin.

Mitenhän paljon matkakertomuksia vielä luetaan? Tarkoitan ihan oikeasti kellastuneita sivuja, matkatarinoita tai jonkin ajan kuvauksia miljöössä, Sinuhe Egyptiläistä tai Taikavuorta? Ehtisipä taas lukea Thomas Mannin Taikavuoren. Kun lähden uuteen maahan, minulla on kaksi traditiota. Luen aina maan kirjallisuutta etukäteen. Ainakin jotain, jossakin muodossa. Tai kuuntelen musiikkia, että pääsisi oikeaan sielunmaisemaan. Ja opiskelen kieltä muutaman sanan ja lausahduksen. Toinen perinne on, että viedään mukana matkalaukussa lakkahillopurkki ja annettu se jollekulle, kenen kanssa reissussa ollaan paljon tekemisissä. 

Mietin pitkään, mille alustalle tämän blogini laittaisin. Kirjoitin muutama vuosi sitten matkablogia, mutta en löytänyt silloin sitä oikeaa tapaa kertoa. Nyt tuntuu, että on niin monta tarinaa kerrottavana ja kuvaa näytettävänä. Niinkuin usein, ratkaisut löytyvät läheltä. Tässä yhdistyvät sanat ja kuvat minulle rakkaimmasta aihepiiristäni. Tekemistäni kirjoitustöistä nimenomaan matkakertomukset on aina olleet ne erityisen mieluisat. Nyt kaipaan omaa paikkaa tarinoille, joita minulla on muistikirjani sivuilla.

Joskus mietin, mikä merkitys novelleilla oikein on. Ne ovat jotenkin aivan liian lyhyitä, liian kepeitä, vaikka kuitenkin syviä. Niistä ei saa otetta, mutta kuitenkin ne jäävät ärsyttävästi mietityttämään. Nyt minusta tuntuu, että niillä on sittenkin paikkansa, niiden tarkoitus kai onkin juuri vain herätellä. Ja olla kirjan ja tarinan korvikkeena silloin, kun ei ehdi pitkästi lukea. Short stories. ​Sisältyköön tähän blogiin samalla pieni tarinakokoelma maailmalta.

Fred N. Wagnerin Suuri maailma ja pieniä ihmisiä on kirppislöytökirja. 1945 kirjoitetussa kirjassa on hauskoja sanankäänteitä ja se on muutenkin mainio matkakirja! Ei matkailun tarkoituskaan juuri ole noista ajoista muuttunut.