KALASTAJA

Vain viimassa vietetyt vuodet, meren sylissä heijatut, tuovat kasvoille niin syvän ahavan. Hän hellitti solmua laiturilla. Lokki seuranaan, suolavettä hiuksissaan. Alus lipui kauemmaksi satamasta. Niin kuin eilisaamuna, viime viikolla, jo vuosia sitten.

Uneliaita kalastajakyliä, siltoja veden yli, tunneleita kallioiden lävitse. Lofooteilta löysin ne maisemat, jotka ovat tuoneet paljon helpotusta matkaikävään. Ei hevillä unohda, mitä sisimmässä tuntuu tuollaisia vuoria läheltä katsellessa. Se tuntuu nytkin noita hetkiä muistellessa. Miettiessä elämää vuorten sylissä Hamnøyn kalastajakylässä, jossa kalastusalukset uinuvat valmiina lähtemään merelle. Ja merikin on kaunis, heijastuessaan kirkkaasta vedestä. Ilma on käsittämättömän raikasta Lofooteilla. Sen saa aikaan tuuli, meri ja pohjoinen. Vain Kilpisjärvellä ja Islannissa olen nuuhkinut yhtä raikasta ilmaa.

Lofootit olivat vielä enemmän kuin ikinä osasin odottaa. Maisemat uskomattoman kauniita ja automatkalla kun on, voi vain pysähdellä ihailemaan luontoa, kävelemään hetkeksi tienvarteen. Syödä eväitä ulkona, kuunnella meren ääniä. Ravintoa sielulle on sellainen.

Tienvarren pellolla laiduntaa ylämaankarjaa usvan keskellä. Perille johtava hurmaava ja jännittävä tie kuljettaa eteenpäin ja vuoret ovat aivan vierellä, koko loppumatkan. Reine on valittu Norjan kauneimmaksi kyläksikin, eikä ihme. Paljon oli väkeä liikkeellä silloin kun päiväseltään kävimme Unstadista Reinessä, moni muukin halusi nähdä kylän. Paluumatkan varrelle mahtui taas paljon tyhjiä teitä ja luonnon hiljaisuutta.

Jos haluat lukea lisää matkasta Reineen, tässä linkki keväällä julkaistuun Kotilieden Huippukokemus -matkajuttuuni Lofooteilta.