Vihdoin näkyi violettia. Autosta noustessa paahtava kuiva kuumuus hehkui hiekkatieltä. Sirkat sirittivät kaikkialla, muuten oli hiljaista. Laventelin tuoksu huokui ja tuli luokse kaikkialla, tietenkin. En muista milloin tarkalleen sain ajatuksen, että minun on päästävä laventelipellon laidalle. Kuitenkin tiesin sen varmasti ja aloin selvittää, missä violettia satoa korjataan. Ranskan Provenceen laventelit yhdistää vahvimmin, mutta ainakin Yhdysvalloissakin on laventeliviljelmiä. Kasvin kukinta-aika on kesäkuusta elokuulle, ja Provenceen on varminta mennä heinäkuun alussa. Tutkin kartasta, missä päin laventelia on ja mistä käsin alueelle olisi helpoin päästä. Niin varattiin lennot Nizzaan.
Naurattaa, kun muistelen ensimmäistä yritystä löytää peltoja. Matkustimme koko päivän Nizzan pohjoispuolelta kulkevaa pikkuruista junareittiä ja junassa oli niin käsittämättömän kuuma ilman ilmastointia. Eihän sillä reissulla mitään peltoja näkynyt, vuoristoista reittiä puksuttavan junan ikkunasta. Päätepysäkki oli kylä, jossa vanhat monsieurit pelasivat petankkia puistossa. Vaikka kyllä pikkuruinen aavistus jo oli, että jossakin lähellä täällä on violettia silmänkantamattomiin. Jostain kulkeutui laventelin tuoksua, mutta ehkä se oli hajuvesipullosta. Maaseudulle ei kulje junia eikä busseja, joten vuokra-auto on ainut mahdollisuus päästä pellon laidalle. Nizzassa ajaminen ei houkuttanut, joten varasimme vuokra-auton Grassen pikkukaupungista, joka on tunnettu hajuvesitehtaistaan. Grasseen pääsee Nizzasta bussilla muutamalla eurolla. Matka perille kesti aika pitkään ja tiet olivat kiemuraisia vuoristoteitä. Mutta tie vei minne pitikin ja ehdimme ehkä tunnin ajella varsinaisella viljelyalueella. Yksi traktorikuski ajoi tietä pitkin ja tervehti meitä, muuten vain harvakseltaan joku auto ajoi tietä pitkin. Harmi, kun ei ehditty pidemmälle ja syvemmälle laventelialueelle. Valensolen kylä on laventelin viljelyn keskusalueita Ranskassa, siellä vietetään sadonkorjuujuhlia vuosittain. Olisipa mukavaa tulla joskus uudstaan. Pitemmäksi aikaa. Illaksi ajeltiin takaisin Nizzaan. Matka maaseudulle oli ihana ja matkan varrella oli muutakin nähtävää. Kerron siitä ensi kerralla! annea blog
0 Kommentit
Kommenttisi lähetetään sen hyväksymisen jälkeen.
Jätä vastaus. |
BLOGISTATervetuloa matkaseuraksi Etelä-Savoon ja Eurooppaan! Blogissa matkaillaan erityisesti kotimaassa, viivytään unohtumattomien maisemien äärellä, tutustutaan kiehtoviin kulttuurikohteisiin ja luetaan matkakirjallisuutta. Aina ei kovin kauaskaan tarvitse mennä kokeakseen virkistävän paikan ja maiseman. Mitä jos tänään kulkisi tuttuun paikkaan toista polkua? KIRJA TILATTAVISSAARKISTO
maaliskuu 2024
INSTAGRAM @ANNEAPHOTOGRAPHY
|
Copyright ⓒ Anne A. Photography 2024 |
SEURAILETKO JO?
|