KOLIN KANSALLISMAISEMA

Koli on paikka, jossa olen kovasti halunnut käydä, muttei kuitenkaan ole aiemmin tullut lähdettyä juuri sinne. Sitä on vain pähkäillyt, olisiko kesä vai ruska-aika mukavin käyntiaika. Nyt talvilomaviikolla pääsimme vihdoin käymään lomamatkalla Pohjois-Karjalassa! Omatkin juureni ovat osittain Pohjois-Karjalassa, joten tämä matka tuntui merkitykselliseltä. Olen toki käynyt monta kertaa maakunnassa sukulaisten luona ennenkin, mutten kuitenkaan näissä paikoissa, joissa nyt kävimme. Ensin olimme Bombassa Nurmeksessa yhden päivän ja toisen päivän Kolilla Sokos Hotel Kolin kylpylähotellissa. Tämä oli kyllä aivan upea kylpylä- ja luontoloma! Hotellien osalta erityinen kiitos miten lämpimästi lemmikin kanssa matkustavat otettiin vastaan ja huomioitiin, etenkin Kolilla oli paljon muitakin koiran kanssa matkustavia. Aamupalat olivat todella maukkaat ja monipuoliset kummassakin hotellissa. Ja talvi tuntuikin juuri oikealta ajalta nähdä upea kansallismaisema. Talviaika mahdollisti myös sen, että ajoimme Pielisen yli jäätietä pitkin, mikä oli jännä kokemus sekin. 

Bomban kylpylä on todella mukava ja allas- ja saunaosasto monipuolinen. Suosikiksi taisi nousta tähtitaivaan alla kelluttelu lämpimässä ulkoporealtaassa ja lisäksi kuuma- ja kylmävesialtaat. Yövyimme karjalaiskylän hirsirivitalossa, mikä onkin lasten ja koiran kanssa matkustettaessa tosi hyvä majoitusvaihtoehto. Karjalaiskylän liepeillä on Bomba-talo, joka on arkkitehtuurisesti ja kulttuurillisesti hieno nähtävyys ja kylän tunnelmaa tavoittaa lisää rannalla olevan tsasounan eli ortodoksisen rukoushuoneen liepeillä. Hotellin piha-alueella oli kiva suunnistus- ja etsintätehtävä lapsille, jonka teimme ennen lähtöä ja jonka myötä aluetta tuli koluttua lisää.

Matka jatkui ja ajoimme Pielisen pohjoisreunaa pitkin Lieksan keskustaan. Lieksan leipomo oli kiva kahvipysähdyspaikka, valinta osui vitriineistä ihan nappiin maukkaan hedelmätartaletin muodossa. Myös rapeakuoriset karjalanpiirakat olivat tietysti todella hyviä. Sitten suunnattiinkin jäätielle ja kohti Kolia. Jäätie on noin seitsemän kilometriä pitkä ja sitä ylläpitää Liikennevirasto kahden muun vastaavan tieosuuden kanssa Suomessa. Lieksan jäätietä on ylläpidetty jo 1980-luvulta lähtien, muutamaa vuotta lukuunottamatta, jolloin sitä ei ole olosuhteiden vuoksi voitu jäälle tehdä. Autoille tarkoitetun tien vieressä on retkiluisteluun ja muuhun talviliikuntaan tarkoitettu väylä ja hauskana yksityiskohtana puolivälissä on riippumatto, jossa voisi huilailla ja mietiskellä maailmanmenoa.

Kolille saavuttaessa nousu hissillä ylös Sokos Hotel Kolille on hauska vaihe reissua. Heti ylös mennessä kävi selväksi, että onhan Koli nyt hyvänen aika aivan upea! Laskettelurinteet ovat ihan hotellin vieressä. Itse olen murtomaahiihtoihmisiä, joten rinteet jäivät kokeilematta, mutta patikkapolut olivat varsin hyvässä talvikunnossa Ukko-Kolin huipulle. Hohdokkain hetki olikin lähteä aikaisin aamulla koiran kanssa kiipeämään Ukko-Kolin näköalapaikalle. Nousu huipulle on vain 400 metriä hotellilta ja vastassa oli puiden välistä pilkottavan aamuauringon säteiden johdattelemana nähdä upea auringonnousu. Kyllä luontoäiti hemmotteli ja antoi parasta antiaan tällä talvisella matkalla. Kaipuu jäi tulla uudestaan muinakin vuodenaikoina Kolille ja patikoida silloin pitempiä reittejä kansallispuiston alueella ja upean Pielisen rannoilla.